Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Ehdokashankintaa ja suomalaista kulttuuria

Torstai 28.2.2008 klo 22:51

Olen viettänyt viime päivinä kaiken vapaa-aikani  puhelimen ääressä. Olen käynyt läpi jäsenluetteloamme ja soitellut mahdollisille tuleville kuntavaaliehdokkaille. Vastaanotto on ollut yllättävän myönteinen. Vain harva on kieltäytynyt ehdokkuudesta suoralta kädeltä. Useimmat ovat luvanneet miettiä ja harkita asiaa tosissaan.

Soittokierros on ollut antoisa. Olen saanut tutustua hienoihin ihmisiin, joita en ole koskaan tavannut  - ainakaan KD:n tilaisuuksissa. Olen hämmästynyt, että meillä on jäseninä niin paljon eri ikäisiä eri alojen asiantuntijoita, joista en ole tiennyt mitään. Monta kertaa on tuntunut, että vastuunkantajia on kovin pieni ja ikääntynyt joukko. Nyt tiedän, että meillä on nuoria ja innokkaita jäseniä, jotka ovat vain odottaneet, että joku ottaisi yhteyttä. Suomalaiseen kulttuuriin kun ei oikein kuulu itse tarjota itseään. Näyttää siltä, että saavutamme hyvinkin 40 ehdokkaan kuntavaalitavoitteen.

Tänään on vietetty Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Luin koulussa lapsille Kalevalaa ja kerroin sen syntyhistoriaa. Kyllähän Kalevalan tuntemus kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen, vaikken itse ole koskaan ollutkaan mikään Kalevala-fani. Pohdimme myös, mitä on suomalainen kulttuuri. Kun puhutaan menneiden vuosisatojen suomalaisesta kulttuurista, ei ole vaikeaa kehua kansamme hengentuotteita. Meillä on upeaa kuvataidetta, musiikkia, kirjallisuutta, runoutta ja  arkkitehtuuria.

Kun yritämme pohtia, mitä on suomalainen kulttuuri tänä päivänä, on kysymys paljon vaikeampi. Onko enää olemassa puhtaasti suomalaista kulttuuria, kun eurooppalaisuus ja kansainvälisyys jyllää? Ja mitä on se 2000-luvun alun kulttuuri, josta tulevat sukupolvet tulevat meidät muistamaan?  Ei tule ainakaan ihan heti mieleen...

 

Kommentoi kirjoitusta.

Terveisiä Brysselistä!

Torstai 21.2.2008 klo 0:22

Palasimme tänään kotiin Brysselistä, jossa olimme muutaman päivän "hiihtolomalla". Hiihtäminen jäi tosin aika vähälle, sillä aurinko paistoi joka päivä ja ilma oli keväinen. Onnistuimme näkemään ensimmäiset kukkivat narsissitkin! Viiden päivän yhtämittainen auringonpaiste on sateisessa Brysselissä kuulemma melkoinen ihme.

Matkamme tärkein syy oli käydä tapaamassa kokkolalaista ystävääni Jaana Forsströmiä, joka työskentelee opettajana ja johdon assistenttina Continental Bible Seminaryssä Brysselissä. Mielenkiintoista oli nähdä Jaanan koti ja raamattukoulu, jossa hän on ollut vuosia ensin oppilaana ja nyt työntekijänä. Jaana on tapansa mukaan täysin omistautunut työlleen, joten Brysselin lukuisat nähtävyydet ovat jääneet häneltä lähes kokonaan näkemättä. Me saimmekin toimia Jaanalle Brysselin oppaina ;-)

Bryssel on mielenkiintoinen kaupunki. Se on ollut yksi Euroopan historian keskipisteitä suuren osan viime vuosituhatta. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen se kehittynyt Euroopan kiistattomaksi keskukseksi, jossa on niin Naton päämaja kuin tärkeimmät EU:n elimetkin. Brysselin keskusta on melko pieni, joten metrolla tai kävellen pääsee helposti paikasta toiseen.

Matkamme yksi kiinnostavimmista nähtävyyksistä oli tietysti vierailu EU-parlamentissa. Se on upea rakennuskompleksi, jonne ”EU-kansalaiset” pääsevät tutustumaan joka iltapäivä järjestettävillä opastetuilla kiertokäynneillä. Valtavassa istuntosalissa 732 eurokansanedustajaa tekee työtään melkoisessa kielten ja kulttuurien sekamelskassa. Infopisteestä löytyi runsaasti materiaalia kaikilla EU-maiden kielillä, suomeksikin. Vaikuttavin oli pieni kirjanen  "Perusoikeutesi Euroopan unionissa”. Suosittelen lämpimästi tutustumaan itsestäänselvyyksinä pitämiimme arvokkaisiin eurooppalaisiin oikeuksiimme  http://www.eurooppa-tiedotus.fi/.

Mitä muuta kiinnostavaa Brysselistä löytyy? No tietysti aivan taivaallista suklaata ja ihania vohveleita joka kadunkulmassa. Kirkkoja, taidemuseoita ja hauska sarjakuvamuseo, jossa Tintti ystävineen näyttelee pääosaa. Ystävällisiä ja avuliaista ihmisiä. Mutta mitä sieltä ei löydy…? Englanninkielisiä opasteita!  Kaupungissa, jossa on tuhansia Naton ja EU:n ulkomaisia työntekijöitä, on kaikki kyltit, tekstit ja tuoteselosteet vain flaamiksi ja ranskaksi!  Ja suomalaiset koululaiset vanhempineen kuvittelevat edelleen, että maailmassa pärjää vain englannin kielellä…

 

Matkalaiset kuninkaanlinnan edessä  

p2180078.jpg

 

Ne ihanat vohvelit... 

vohvelit2.jpg

 

EU-parlamentin istuntosali 

p2180100.jpg

 

Kiitos Jaana ja siunausta työhösi!

jaana_ja_min.jpg

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvää ystävänpäivää!

Torstai 14.2.2008 klo 9:00

Tänään vietämme ystävänpäivää. Puhuin oppilailleni aamulla päivänavauksessa, että elämän arvokkaimpia asioita ei voi ostaa rahalla. Ei terveyttä, ei kauneutta, ei viisautta, ei onnea, ei rakkautta - eikä ystävyyttä. Ystävyys on lahja.

Olen onnellinen siitä, että minulla on niin paljon hyviä ystäviä. Monien kanssa ollaan kuljettu jo pitkä matka yhdessä. Joidenkin kanssa on matka vasta alullaan. Kuitenkin - kun tähän ikään on jo tullut - niin osaa arvostaa eniten vanhoja ystäviä. Niitä, jotka tuntevat ja tietävät selittämättäkin, joiden kanssa ei tarvitse olla mitään muuta kuin oma itsensä. Ystävyyden syntyminen vaatii yhdessä vietettyä aikaa, ja sitä ei enää ole samalla lailla kuin nuorena.

On hyvä edes näin ystävänpäivänä muistaa ystävää kortilla, tekstiviestillä tai sähköpostilla. Useammin pitäisi soittaa ja jaksaa kutsua kylään. Silti tuntuu ihanalta kun tietää, että oikeat ystävyyssuhteet säilyvät, vaikkei nähtäisi moneen vuoteen. Kun joskus taas tavataan, niin on kuin oltaisiin tavattu eilen. Minun ystäväni ovat niin hajallaan ympäri Suomea ja ympäri maailmaa, että tapaamisvälit jäävät pakostakin pitkiksi.

Jos sinä ystäväni luet tämän tänään, niin tahdon sanoa sinulle, että olet minulle tosi arvokas ja tärkeä! Olen pahoillani, että en ole ehtinyt kovin usein soittaa, kirjoittaa, lähettää tekstiviestiä tai  tulla käymään. Silti olen kiitollinen sinusta.

Laitan tähän loppuun vielä yhden aforismin ystävyydestä. Niitä löytyy lisää sivulta "Viikon aforismi"

 

Hyvä ystävä on kuin aspiriini
- se auttaa.

Hyvä ystävä on kuin nastarengas
- se ei petä.

Hyvä ystävä on kuin sadekuuro
- se virkistää.

Hyvä ystävä on kuin kesä
- se on aina odotettu.

Hyvä ystävä on kuin koti
- siitä ei voi koskaan luopua.

 

Hyvää ystävänpäivää ja halaukset sinulle!

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Anoppi

Keskiviikko 13.2.2008 klo 17:43

Viime viikolla kirjoitin isän vierailusta ja nyt täytyy jatkaa samaa sarjaa kertomalla anopista. Anoppi kävi meillä. Jos isä on Persoona isolla P:llä, niin anoppi on sitä vähintään yhtä paljon. Hän on 72-vuotias eläkkeellä oleva ruotsinkielisen oppikoulun englannin- ja saksankielen opettaja. Kun hän on tummilla silmillään tuijottanut tiukasti oppilaitaan, niin siinä ovat varmasti vilkkaimpienkin poikaviikareiden jalat tutisseet. Joskus hän tuntuu unohtavan, että mieheni ja minä emme ole hänen oppilaitaan...

Anoppi on kotikaupunkinsa Kulttuuripersoona, jonka tuntevat kaikki. Hänen kalenterinsa on täynnä jos jonkinmoisia kokouksia, juhlia ja retkiä niin, että vierailut täytyy sopia viikkoja etukäteen. Silti energiaa riittää ainoan pojan ja lastenlasten elämän seuraamiseen ihan liian kanssa. 

Anopin kanssa on mielenkiintoista keskustella politiikasta. Aktiivisena RKP:läisenä hän seuraa tarkasti myös KD:n politiikkaa ja lausuu mielellään teräviä kommenttejaan. Bjarne Kallis puheenjohtajana oli hänen mieleensä. Hän luonnollisesti toivoo, että seuraava puheenjohtajamme olisi ruotsinkielinen naapurikaupungin poika, Niklas Andersson, tai vaasalainen Peter Östman. Hyviä vaihtoehtoja varmasti molemmat. 

Anoppi on minulle persoona, jonka kautta Herra ilmeisesti haluaa kasvattaa "Hengen hedelmää".  Parasta siis kiittää Taivaan Isää hänestä. Olen kuitenkin iloinen, että Hangon ja Hämeenlinnan välillä on 200 kilometriä...

 

Kommentoi kirjoitusta.

Teklan kokouksessa

Tiistai 12.2.2008 klo 12:08

Olin eilen ensimmäistä kertaa teknisen lautakunnan kokouksessa. Perin varajäsenen paikan Sinikka Lindgreniltä, joka muutti viime vuonna pois Hämeenlinnasta.

Kokous oli mielenkiintoinen. Flunssaisena ja väsyneenä oli tosin vaikea pysyä koko aikaa skarppina, mutta kahvi ja asiat pitivät hereille.  

Käsiteltävistä asioista minua kiinnosti eniten valtuustoaloite hyöty- ja ongelmajätteiden keräyksen tehostamisesta. Keräyspaikkoja on Hämeenlinnassa aivan liian vähän. Varsinkin ongelmajätteiden keräys on kohtuuttoman hankalaa. Kuka työssäkäyvä pystyy toimittamaan ongelmajätteet päiväsaikaan kiertävään keräysautoon? Ja mitä järkeä on kuskata paria loisteputkea Karanojalle?

Tekninen lautakunta päätti palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi. Vaatimus on, että ainakin ongelmajätteiden palautus on tehtävä kaupunkilaisille nykyistä helpommaksi! 

Kommentoi kirjoitusta.

Holocaust-näyttely

Lauantai 9.2.2008 klo 19:21

Tamperelainen Israelin ja juutalaisen kansan ystävä Jorma K. Ahonen on 25 vuoden ajan kerännyt materiaalia juutalaisen kansan historiasta ja koonnut siitä harvinaislaatuisen näyttelyn, jonka hän on pystyttänyt jo monta kertaa esille eri puolilla Suomea. Tämän viikon ajan Holocaust-näyttely on ollut esillä Hämeenlinnan Keskusseurakuntatalolla. Minä vierailin siellä tänään. Näyttely on vaikuttava.

Näyttelyssä kerrotaan postikortein, valokuvin ja esinein juutalaisen kansan historiaa. Se esittelee Israelin valtiota ennen ja jälkeen itsenäistymisen, mutta keskittyy pääasiassa natsien toimeenpanemaan juutalaisten vainoon ja keskitysleiriaikaan.

Holocaustin aikana natsit tuhosivat yli 6 miljoonaa juutalaista, joista 1,6 miljoonaa oli lapsia. Tämä oli kaksi kolmasosaa koko Euroopan juutalaisväestöstä

Näyttelyssä  on alkuperäisiä keskitysleirivankien ja natsien kirjeitä, asiakirjoja, postikortteja, rahoja ja keskitysleirien esineistöä. Koskettavinta jäämistöä ovat  hiusletit, röykkiö silmälaseja ja pienen lapsen kengät. Paljoa ei jäänyt jäljelle.

Joskus me ihmiset ajattelemme, ettei yksi pieni ihminen voi tehdä mitään, kun maailmassa on niin paljon pahuutta, puutetta ja epäoikeudenmukaisuutta. Kuitenkin tämä näyttely todistaa sen, että yksikin ihminen voi paljon. Näyttelyssä ovat esillä nimet Anne Frank, Corrie Ten Boom, Oskar Schindler, Raul Vallenberg ja Dietrich Bonhoeffer.  Heidän nimensä on jäänyt historiaan. Jokainen heistä oli vain yksi ihminen,  mutta auttoi turvaan satoja ja tuhansia juutalaisia. 

Jokainen voi tänäänkin tehdä  jotain – jos vain haluaa.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Isä

Keskiviikko 6.2.2008 klo 16:49

Isä kävi meillä. Hän oli matkalla Kokkolasta Nastolan Ruuhijärvelle ja poikkesi matkallaan vanhintä tytärtä katsomassa. Isä on syntyisin Hämeestä, mutta avioliitto vei hänet aikanaan evakkona Pohjanmaalle. Veri vetää kuitenkin muutaman kerran vuodessa Hämeen peltoja tallaamaan ja "vanhaa sukua" tapaamaan.

Isän kanssa pitää aina keskustella henkevästi. Aiheet vaihtelevat, mutta liikkuvat kuitenkin yleensä uskonnossa, historiassa tai kirjoissa, joita hän on viime aikoina lukenut. Isä on aina niin täynnä asiaansa, että kuulijat tahtovat väsähtää ensimmäisenä. Toisaalta on ihailtavaa, että ihminen vielä 73-vuotiaana jaksaa olla niin innostunut elämästä ja kaikesta uudesta oppimastaan. "Vedä nyt välillä henkeä", toppuuttelee veljeni.

Isä on ihminen, jolla ei koskaan mene sormi suuhun. Sellaista ongelmaa ei olekaan, johon sähkömies ei keksisi ratkaisua. Isältä olen oppinut, että mikään ei ole mahdotonta eikä mitään tarvitse pelätä. Nuoruuden mäkihyppääjän rohkeus on tosin välillä ollut uhkarohkeuttakin. Ei ole tainnut omena kauas puusta pudota -sanoo nimimerkki "Mopotaksilla töihin Bangkokissa"...

Tänään tuhkakeskiviikkona alkaa kirkollinen paastonaika, joka kestää 40 päivää pääsiäiseen asti. Paasto on vuosien varrella ollut yksi isän lempiaiheista. Paastossa on kysymyös elämän yksinkertaistamisesta ja turhasta luopumisesta, jotta voisi keskittyä olennaiseen. Turhista herkuista minä ehkä voisinkin luopua, mutta miten on ajankäytön laita? Ainakin minun elämässäni monet tärkeät asiat menevät usein tärkeimmän edelle. 

Tänään 6.2. on juhlittu Teijan päivää. Kiitos kaikille teille, jotka olette muistaneet minua tekstiviestein, kortein ja sähköpostein. On ihana omistaa ystäviä!

 

1 kommentti .

Arvot kadoksissa?

Maanantai 4.2.2008

Hämeen Sanomien Sunnuntailiitteen pääartikkelin otsikko oli ”Murkuista on tulossa lastensuojelun yksi murheenkryyni”. Artikkelissa kerrottiin, miten huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten keski-ikä on noussut lähelle teini-ikää ja tämä on tuonut lastensuojelulle ongelman, koska nuorille on vaikeaa löytää sopivaa perhepaikkaa.

Vuonna 2007 lastensuojeluilmoituksia tehtiin Hämeenlinnassa lähes 500. Määrä on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut ja kustannukset moninkertaistuneet. Hämeenlinnan lastensuojelun johtajan Tuija Nieminen-Kurkisen mukaan syitä on monia: vanhempien kyvyttömyys kasvattajina, mielenterveys- ja päihdeongelmat, voimien loppuminen. Nieminen-Kurkisen mielipide on, että "lapsista tehdään aikuisia ennen kuin olisi tarpeen. Nykymaailmailman menoa määrittelevät mainosmaailma ja kustannustehokkuus. Kotona ei ehkä ole tarpeeksi vahvoja arvoja vastassa sille, mitä ulkopuolelta tulee.”

Nieminen-Kurkinen peräänkuuluttaa vahvoja arvoja.  Joidenkin mielestä lapsille ei saisi opettaa ja siirtää kodin arvoja, vaan lasten pitäisi poimia omat arvonsa ulkomaailmasta kuin marketin hyllyltä. Mitä ne arvot ovat muuta kuin kaupallisuutta ja menestymisen ihailua Idols-tyyliin? Minun mielestäni kodin ja koulunkin velvollisuus on siirtää tulevalle sukupolvelle hyviä, kestäviä arvoja. Kristillisiä perusarvoja ovat rehellisyys, lähimmäisenrakkaus ja heikommasta huolehtiminen. Mikä voisi olla tärkeämpää?

 

Kommentoi kirjoitusta.

Israelin 60-vuotisjuhlakonsertissa

Sunnuntai 3.2.2008 klo 16:30

Tulimme juuri Hämeenlinnan uudesta kulttuurikeskuksesta Verkatehtaalta. Siellä oli tänään hieno konsertti Israelin valtion 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Tapahtumaa kunnioitti läsnäolollaan Israelin Suomen suurlähettiläs Avi Granot sekä Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellstén. Musiikista vastasi mm. viulutaiteilija Sergei Popov perheineen, oopperalaulaja Vladimir Spivak ja tapahtumaa varten koottu yhteiskristillinen juhlakuoro.

Verkatehdas oli iloksemme aivan täynnä, joten Israelilla näyttää olevan runsaasti ystäviä täällä Hämeenlinnassa. Monet olivat varmaan tulleet mielenkiinnolla katsomaan uutta Verkatehdasta, johon oli tänään vapaa pääsy. Hienoa, että Verkatehdas sai nyt palvella kristillistä tapahtumaa ja olla hengellisen musiikin areenana! Meidän perheessä onkin jo moneen kertaan nautittu uuden upean kulttuurikeskuksen antimista. 

Konsertin jälkeen tultiin kotiin ja syötiin laskiaisen kunniaksi perinteistä  hernekeittoa ja laskiaispullia. Keitin eilen ison kattilallisen hernerokkaa ja sitä riitti vielä tällekin päivälle. Helppoa ja hyvää talviruokaa!

Nyt täytyisi laittaa tämä toosa kiinni ja lähteä ulos lenkille. Taidan kiertää rantareittiä järven ympäri ja käydä vilkaisemassa tänään keskusseurakuntatalolla avautunutta Holocaust-näyttelyä. Siitä enemmän myöhemmin!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Loskaista laskiaista!

Lauantai 2.2.2008

Kävelin äsken lähikauppaan täydentämään viikonlopun ruokavarastoja ja sain kenkäni likomäriksi. Talvikengät olivat tammikuussa väärä valinta; olisi pitänyt laittaa kumisaappaat! Ilmastonmuutos ei kenellekään ole enää teoriaa, vaan sen vaikutukset tuntee nahoissaan tavallinen maijameikäläinenkin. Sääliksi käy tällä hetkellä eniten lapsia, jotka saavat kurahousuissaan vain haaveilla pulkkamäistä ja luistelukentistä.

Minua eivät viime aikoina ole kuitenkaan säät haitanneet, kun olen istunut illat pitkät tietokoneen ääressä. Työn alla on ollut KD:n Hämeenlinnan kuntavaalisuunnitelma sekä viime vuoden tilinpäätös. Nyt alkaa tilinpäätös olla valmis, mutta vaalityösuunnitelmaa täytyy vielä muokata ensi viikon johtokunnankokouksessa.

Vaikeinta on ollut miettiä kunnallisvaalien teemoja ja tavoitteita. On niin paljon asioita, jotka kaipaisivat kehittämistä. Mitkä ovat ne tärkeimmät teemat, joihin Hämeenlinnan KD haluaa tulevissa vaaleissa panostaa? Minun mielestäni yksi teemoistamme täytyy olla lasten ja nuorten hyvinvointi. Jos lasten oppimis-, käytös- ja mielenterveysongelmiin ei puututa ajoissa, niin maksamme niistä kallista hintaa tulevaisuudessa. Sitä sietäisi päättäjien miettiä.

 

Kommentoi kirjoitusta.