Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Joulusta pääsiäiseen

Sunnuntai 16.3.2008 klo 18:13

Palmusunnuntaista alkaa pääsiäisviikko eli hiljainen viikko. Tällä viikolla saamme seurata Vapahtajaa hänen kärsimystiellään. Pääsiäisviikkoon kuuluu syvä suru, mutta myös suunnaton  ylösnousemuksen ilo ja riemu.

Olen aina ollut jouluihminen, mutta viime vuosina minusta on tullut yhä enemmän pääsiäisihminen. Joulun merkitys on vähentynyt ja pääsiäisen kasvanut. Olen aina halunnut viettää joulun kotona, mutta nykyään en tahdo lähteä pääsiäisenäkään minnekään. Haluan päästä kirkkoon joka päivä!

On koskettavaa osallistua kiirastorstain ehtoolliselle ja muistella Jeesuksen viimeistä ateriaa opetuslasten kanssa. Opettaja pesi opetuslasten jalat. Hän näytti meille esimerkin palvelevasta johtajuudesta.

Pitkäperjantaina haluan mennä kirkkoon, joka on puettu mustiin. Vain viisi punaista ruusua koristaa alttaria muistona Jeesuksen haavoista. Urut ovat hiljaa ja suru on käsin kosketeltavaa. Raamatun jakeet ja virret kertovat Jeesuksen kärsimystiestä.

Lankalauantaina Pohjanmaallla kiertävät trullit ja palavat pääsiäiskokot. Kokoilla peloteltiin ennen pahan voimia, jotka luulivat olevansa voitolla, kun Vapahtaja on haudassa. Trulli- ja kokkoperinne oli lapsuudessa  pääsiäisen tärkein juttu, mutta enää en niitä kaipaa.

Minä odotan pääsiäisaamua, jolloin saan mennä naisten kanssa haudalle ja todeta, että se on tyhjä. Jeesus on ylösnoussut! Kuolema on voitettu ja syntini sovitettu! Siinä on aihetta pääsiäisen iloon.

Ihanin pääsiäismuistoni on Thaimaasta, Huahinista, jossa vietin usein pääsiäistä lähettien lomakodissa. Kokoonnuimme rannalle aikaisin sunnuntaiaamuna auringon noustessa oranssina pallona merestä. Luimme Raamattua ja lauloimme ylösnousemuslauluja.

Suomessa on tapana mennä aamukirkkoon jouluna, kun on vielä pimeää. En ymmärrä, miksei juuri pääsiäiskirkkoa järjestetä aikaisin aamulla auringon noustessa. Silloin naiset menivät haudalle. Pääsiäiseenhän aamukirkko kuuluisi!

Näiden ajatusten myötä tahdon toivottaa sinulle siunattua pääsiäisviikkoa. Olkoon se oikeasti hiljainen viikko, jolloin on aikaa hiljentyä myös pääsiäisen sanoman äärelle.  Kuljetaan yhdessä surun kautta ylösnousemuksen iloon!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kokkolaan

Torstai 6.3.2008 klo 19:42


Olen kehunut paljon Hämeenlinnaa, mutta totta puhuen on tässä kaupungissa yksi vika: se on kaukana Kokkolasta. Tai ei niinkään Kokkolasta, vaan siellä asuvista rakkaista veljeni lapsista Emmasta ja Nikolaista. On sääli, että näen heitä niin harvoin, vaikka asumme samassa Suomessa. No, onneksi välimatka on sentään hiukan lyhyempi kuin Bangkokista Kokkolaan. Ja onneksi Hämeenlinna ja Kokkola ovat molemmat pääradan varressa.

Olen siis lähdössä viikonlopuksi Kokkolaan. Yksin ja junalla. Viikonloppu on niin paljon pitempi, kun ei tarvitse kuluttaa siitä puolta autossa köröttelemiseen. Hyppään Keravalla koulun jälkeen junaan ja kuuden aikaan olen jo perillä. Asemalla minua vastassa oli viime reissulla 73-vuotias isäni ja 4-vuotias pojantytär, käsi kädessä. Tuli tunne, että tuossa menneisyys ja tulevaisuus ovat läsnä yhtä aikaa. Olen kiitollinen molemmista.

Kokkola on toinen kotikaupunkini. Näillä kahdella kaupungilla onkin paljon yhtäläisyyksiä. Molemmilla on pitkä historia vanhoine kauniine rakennuksineen, molemmat ovat vireitä ja kasvavia alueensa keskuksia, molemmissa arvostetaan urheilua, kulttuuria, musiikkia ja kaikenlaista hengenelämää. Ja molemmissa on tosi ihania ihmisiä – joskin kokkolalaiset taitavat olla hiukan helpommin lähestyttäviä ja välittömämpiä.

Mitä elämän onni on? Se on ennen kaikkea rakkaita ihmisiä ja hyviä ihmissuhteita. On ilo lähteä, mutta on ilo myös tulla kotiin sunnuntai-iltana. Nallekarhullani on varmaan jo ollut ikävä.

 

Kommentoi kirjoitusta.