Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Kirkkonummella

Sunnuntai 27.4.2008 klo 22:58

Olin viikonlopun Kirkkonummella opiskeluaikeisten ystävien tapaamisessa. Meitä on viiden naisen porukka eri puolilta Etelä-Suomea ja tapaamme vuorotellen toistemme luona muutaman kerran vuodessa. Ihanan rentouttavaa.

Kirkkonummen Porkkalanniemi on upea paikka. Lähellä pääkaupunkiseutua on lähes erämaamaisemia, avaria peltoaukeita ja uljas meri ympärillä. Metsät ovat tähän aikaan vuodesta täynnä valkovuokkoja. Ja kuitenkin pääkaupunki on ihan vieressä, paikallisjunamatkan päässä.

Yhdistin naistenviikonloppuun eilisen KD:n 50-vuotisjuhlan Helsingissä. Oli hieno juhla puheineen, musiikkiesityksineen ja täytekakkukahveineen. Päivi Räsänen piti juhlapuheen, joka sai tilaisuudessa esiintyneen Viktor Klimenkonkin  harkitsemaan puolueen jäsenyyttä. Minulle jäi parhaiten mieleen  Päivän puheen viimeinen lause: ”Missiomme on olla rakentamassa yhteiskuntaa, jolla on omatunto.” Siinä onkin haastetta yhdelle pienelle puolueelle!

Alkuviikolla täytyy taas jatkaa ehdokashankintaa ja soitella erinäisiä puheluja. Ihmiset harkitsevat aika tarkkaan lähtemistään kuntavaaliehdokkaaksi. Täytyisi löytää ne henkilöt, jotka jakavat KD:n arvot, ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja jotka eivät jo ennestään ole mukana liian monessa vastuutehtävässä. Se onkin haasteellinen yhtälö!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Autosillisalaatti

Tiistai 15.4.2008 klo 21:17

p4240002.jpg


Olemme uuden auton omistajia. No, ei nyt sentään aivan tuliterän, mutta meille uuden kuitenkin. Automme on tummansininen Kia Cerato 1.6 LX, vuosimallia 2005/2006, ajettu 22 000km. Oikein nätti ja näppärä kulkupeli, jolla on ilo ajaa. Meistä taisi tulla Kiaisteja kertaheitolla!

Jo puolisen vuotta olen vaivihkaa katsellut lehdistä automainoksia. Ajankohtaiseksi asia tuli kuitenkin vasta nyt, kun vanhasta autostamme alkoi kuulua omituista kolinaa. Korjaamossa kerrottiin, että vaihdelaatikko on menossa rikki. Niinpä katsoimme parhaaksi alkaa etsiä tosissaan uutta autoa. Viikon netissä surffailun ja autokaupoissa kiertelyn jälkeen teimme eilen kaupat – mieheni mielestä vihdoin viimein, minun mielestäni nyt jo…

Viime lauantaina oli tarkoitus mennä omalla autolla Lahteen KD:n Hämeen piirin kevätkokoukseen ja ottaa auto täyteen kyytiläisiä. Kyytitarjous piti kuitenkin peruttaa, kun en uskaltanut ottaa riskiä, että jäisimme porukalla tielle. Niinpä minä matkasin Lahteen yksin junalla. Olihan se leppoisaa istua junassa lehtiä lukien ja antaa kiskojen viedä.

Keskiviikkoiltana on vuorossa Hämeenlinnan kristillisdemokraattien kevätkokous. Vieraaksemme tulee Leena Mantere Lahdesta. Hän toivottavasti innostaa ja kannustaa väkeämme kunnallisvaalityöhön. Hyvä niin, sillä minusta tuntuu välillä että Hämeenlinnan KD:n vaalityö on tällä hetkellä vähän liikkaa yhden ihmisen varassa, jonka tunnen aika hyvin…

Ensi viikonloppu menee vaihteeksi seurakunnan hommissa. Saalemissa on lauantaina iso lähetysmyyjäistapahtuma, jonka olemme järjestäneet jo muutamana keväänä peräkkäin. Lauantaina minä olen vastuussa kirpparista ja sunnuntaina lähetyskahveista. Meillä on nykyään aina päivätilaisuuden jälkeen kirkkokahvit. Siinä hoidetaan samalla seurakunnan sosiaalisia suhteita. Ruokasalissa kun ei katsella toisen niskaa, vaan kasvoja.

Mitä vielä kertoisin?  Iltapäivällä ihana auringonpaiste ja lintujen konsertti. Koulussa elämää ja vilinää ja pikkutyttöjen poskisuukkoja. Ope on kuulemma paras ja rakas – ainakin ekaluokkalaisen mielestä. Kevätjuhlan ensimmäinen suunnittelupalaveri.  Kotona villakoiria nurkissa ja pesuaan odottavat ikkunat. Nurmikolla syksyn viimeiset lehdet haravaa odottaen.

Taitaa siis olla kevät!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Juhlasta arkeen ja yöstä aamuun

Keskiviikko 2.4.2008 klo 0:34

Tänä iltana meidän koululla juotiin täytekakkukahvit. Juhlimme kahdeksanvuotisen taistelun tulosta: pysyvän opetusluvan saamista. Se on valtava rukousvastaus ja kiitosaihe.  Iloomme yhtyvät Espoon, Jyväskylän ja Kuopion kristilliset koulut, jotka myös saivat pysyvän opetusluvan. Kiitos opetusministeri Sari Sarkomaalle ja monille uskollisille esirukoilijoille!

Koulumme suurin haaste on nyt uusien, omien opetustilojen löytyminen. Tähän asti olemme olleet vuokralla Keravan helluntaiseurakunnan tiloissa. Ne ovat palvelleet ihmeen hyvin, vaikkei kirkkoa ole koulutilaksi rakennettukaan. Eipä lopu Jukka-rehtoriltamme työt, eivätkä esirukoilijoiltamme rukousaiheet! Minun rukousaiheeni on, että uusi koulu sijaitsisi lähellä rautatieasemaa ja että sen ympärillä olisi edes hiukan luontoa.  Ei kai se ole Jumalalle liian vaikea yhtälö – Keravallakaan?

Viime viikonloppuna täällä Hämeenlinnassa oli suuret juhlat. Vietimme KD:n 50-vuotisjuhlaa ja oman paikallisosastomme 40-vuotisjuhlaa. Minä olin tehnyt ympäripyöreitä päiviä jo monta viikkoa ennen juhlaa kaikenlaisia asioita järjestäen ja sopien. Välillä tuntuu, että meidän kotimme on pelkkä ohjelmatoimisto…  No, juhlat olivat aivan upeat ja kaikesta jäi tosi hyvä mieli – varsinkin ihanien veteraaniemme kukituksesta!

Juhlat päättyvät aikanaan, mutta työ jatkuu. Nyt pitäisi panostaa taas tosissaan ehdokashankintaan ja tehdä uusi soittokierros niille, joita olen jo alustavasti kysynyt. Hommaa riittää…

Huomenna saapuu rakas anoppi vierailulle. Juhlimme Samuelin 16-vuotissynttäreitä. Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu. Tutustuimme toisiimme, kun hän oli 8-vuotias pikkupoika. Nyt hän on jo mopolla ajeleva nuorimies, joka kasvaa ihan silmissä. Osaisinpa kulkea oikealla tavalla rinnalla ja tukea kasvua oikeaan suuntaan!

Minun pitäisi mennä nukkumaan. Minun pitäisi mennä joka ilta aikaisemmin nukkumaan.  Miksi en koskaan yömyöhällä muista, että aamu tulee ihan pian?



   

Kommentoi kirjoitusta.