Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Se on sitten kesä!

Perjantai 30.5.2008 klo 23:55


Olen pahoillani, etten ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa aikoihin mitään. Koulu ja KD ovat vieneet kaiken ajan ja voimat.

Huomenna alkaa kuitenkin kesäloma! Aamulla käyn jakamassa todistukset ja poikkean Järvenpäässä Carita-ystäväni tyttären lakkiaisjuhlassa. Iltapäivällä lähdemme sitten ajamaan kohti Kokkolaa sukulaispojan yo-juhliin. Siellä rakas veljentyttö Emma jo kovasti odottaa tätiä kylään...

Vaikka olen istunut paljon sisällä tietokoneen ja puhelimen ääressä, olen silti ehtinyt nauttia ihanasta keväästä. Voi tuota heleää vaaleaa vihreyttä, lintujen laulua, syreenin tuoksua, auringon lämpöä. Upeaa, että ylioppilaat saavat tänä vuonna juhlia tällaisessa säässä!

Toiste lisää. Nyt on kesä!
 

syreenit2.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lapsen aika on tänään

Perjantai 23.5.2008 klo 23:08

Tämän päivän Hämeen Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitukseni:


Olen seurannut mielenkiinnolla Hämeen Sanomissa käytyä keskustelua varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatus luo pohjan koulussa annettavalle opetus- ja kasvatustyölle. Opettajana olen iloinen siitä, että nykyään lapsilla on kouluun tullessaan yhä paremmat tiedolliset ja taidolliset valmiudet. Sen sijaan tuntuu siltä, että moni lapsi on jäänyt vaille rakkautta ja rajoja. Niiden opettelu on aika työlästä vasta kouluiässä.

Annan tunnustuksen päiväkotien henkilökunnalle, joka tekee arvokasta työtä koettaessaan toteuttaa Stakesin ja Opetusministeriön tarkasti määrittelemiä varhaiskasvatuksen tavoitteita. Joudutte työskentelemään vähäisellä henkilökunnalla ja usein puutteellisissa tiloissa. Toivon teille voimia, taitoa ja viisautta tärkeään työhönne. Toivottavasti teillä on joskus aikaa ottaa lapsi syliin ja kuunnella häntä.

Arvostan suuresti myös kaikkia vanhempia, jotka hoitavat omaa lastaan kotona ilman erityisempää varhaiskasvatussuunnitelmaa. Rakkaus lapseen ja tavallinen talonpoikaisjärki ovat oivalliset eväät lapsen kasvatuksessa. Toivon, ettei kukaan laita lastaan päiväkotiin sen takia, että pelkää varhaiskasvatuksen tavoitteiden jäävän toteutumatta lapsen ollessa ”vain” kotona. Oman vanhemman kiireetön läsnäolo ja kotiaskareiden tekeminen yhdessä on varhaiskasvatusta parhaimmillaan.

Lapsuus on lyhyt aika ihmisen elämässä. Sen vaikutus aikuisuuteen on kuitenkin arvaamattoman suuri. Toivon kaupungin päättäjille viisautta päättäessänne varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, kouluterveydenhuollon ja lastensuojelun määrärahoista. Lapsen hyvinvointiin sijoitetut varat eivät mene koskaan hukkaan.

Toivon vanhemmille viisautta ja epäitsekkyyttä miettiessänne omaa ajankäyttöä ja elämän tärkeysjärjestystä. Moni muu asia voi odottaa, mutta lapsen aika on tänään.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Äiti

Sunnuntai 11.5.2008 klo 0:12

Tänään vietetään äitienpäivää. Minulla ei ole enää äitiä. Äitini kuoli liikenneonnettomuudessa syystalven ensimmäisessä lumipyryssä marraskuussa 1994. Miten siitä voi olla jo niin kauan?

Äitini oli kuollessaan 59-vuotias. Vain 13 vuotta vanhempi kuin minä. Oliko äiti tosiaan niin nuori? Olenko minä jo niin vanha? Äiti oli täynnä elämää ja elämänhalua. Hän pelkäsi vanhenemista – eikä hänen tarvinnut koskaan tulla vanhaksi.

Äidillä oli tummat hiukset, siniset silmät, punaiset posket ja iloinen nauru. Äiti ei ollut ”nurkan ruusu”, vaan aina tapahtumien keskipisteessä. Kun äiti kuoli, tuntui kuin aurinko olisi sammunut. Eihän aurinko voi sammua?

Äiti oli ylpeä minusta. ”Meidän Teija osaa mitä vaan”, tapasi äiti sanoa. Äiti uskoi ja luotti minuun sataprosenttisesti. Ei ole sattumaa, että olen saanut terveen itsetunnon, enkä ole koskaan pelännyt mitään haasteita. Kiitos äiti siitäkin perinnöstä!

Kuolemasi jälkeisenä itsenäisyyspäivänä olin ensimmäistä kertaa Suomen Thaimaan suurlähettilään järjestämällä itsenäisyyspäivävastaanotolla. Olisin halunnut soittaa sinulle Suomeen ja kertoa juhlasta. Olisit ollut iloinen ja ylpeä puolestani. Muistan kun mietin, kenen kanssa minä nyt voin jakaa tällaiset asiat. Kuka muu kuin äiti voi vilpittömästi iloita lapsensa puolesta?

Et ehtinyt kaivata lapsenlapsia, vaan olit mielelläsi vain äiti.  Pikkuveljeni Markku oli aina sinun vauvasi. Silti tiedän, että olisit rakastanut yli kaiken veljeni lapsia Emmaa ja Nikolaita. On surullista, että he eivät saaneet koskaan  tutustua mummiinsa.

Tänä äitienpäivänä tahdon kiittää sinusta, äiti. Olet antanut minulle elämän ja paljon rakkaita muistoja, joita ei kukaan voi ottaa pois. Olen saanut sinulta rohkeuden ja ilon – sekä suoran pohjalaisen luonteen. Ripaus lisää hienotunteisuutta ei varmaan olisi  pahitteeksi…

Tahtoisin tuoda ruusun haudallesi ja laulaa sinulle ”Maan päällä paikka yksi on”. Sinä aina kyynelehdit, kun lauloimme aamulla vuoteesi vieressä  
”Vain sydän äidin, tunnet sen,
niin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
se tuntee huoltas, tuskias.”

Olen iloinen, että Markku asuu Kokkolassa ja voi tuoda kukkia haudallesi. Me lähdemme aamulla aikaisin ajamaan kohti Hankoa ja anoppilaa. Toivottavasti sielläkin paistaa  aurinko…

 

Kommentoi kirjoitusta.