Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Miten voimme auttaa lapsia ja nuoria?

Lauantai 26.7.2008 klo 16:58


Mielipidekirjoitukseni 26.7. Hämeen Sanomissa:
 

Miten voimme auttaa lapsia ja nuoria?  

Nuoren urheilijatytön surma Keravalla on herättänyt meissä järkytystä ja hätää. Miten tällaista voi tapahtua Suomessa? Miten enää uskaltaa päästää lastaan ulos? Tragedia kosketti minua erityisesti, sillä työskentelen opettajana Keravalla ja osa meidän koulun oppilaista tulee Savion alueelta. Samoin muutama oppilaistamme tulee Jokelasta, jonka murhenäytelmässä elimme mukana viime syksynä. Varmasti näiden oppilaiden kodeissa on mietitty moneen kertaan, että uhri olisi voinut olla meidän lapsemme.  

Viimeistään nyt on aika vakavasti pohtia, miten voimme auttaa lapsia ja nuoria, jotka voivat pahoin ja kärsivät erilaisista mielenterveyden häiriöistä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsen ongelmat huomataan ja hän saa apua, sitä parempi on ennuste. Aikuisuuden kynnyksellä oleva mielenterveysongelmista kärsivä nuori on jo suuressa vaarassa syrjäytyä kokonaan. Siihen tällä yhteiskunnalla ei ole varaa.

Lapsen hyvinvointi lähtee kodista, ja siksi koti on avainasemassa. Monet vanhemmat tarvitsevat tukea vanhemmuuteen tai omiin mielenterveys- ja alkoholiongelmiin. Vanhempien vaikeuksien maksumiehiksi joutuvat valitettavan usein lapset. Joskus myös vanhempien vaativa työ vie kaiken ajan perheeltä. Kuitenkin lapsi ja myös nuori tarvitsee huolenpitoa, läsnäoloa ja kuuntelevia korvia.  

Minua opettajana puhutteli erityisesti se, että nuoren keravalaismiehen ongelmat alkoivat jo pikkupoikana toisella koululuokalla. Hän olisi tarvinnut apua jo silloin. Moni opettaja on aitiopaikalla oppilaiden käyttäytymisongelmien havaitsemisessa. Silti opettajankoulutuksessa ei juuri opeteta, miten kohdata käyttäytymis- tai mielenterveysongelmaisia oppilaita. Näiden edessä moni nuori opettaja on usein jo ensimmäisenä työpäivänään.

Mielenterveysongelmista kärsivälle nuorelle ja hänen perheelleen on sairaalan nuorisopsykiatrisen osaston kynnys joskus liian korkea. Oman koulun terveydenhoitajan huoneeseen olisi sen sijaan paljon helpompi astua ja kertoa ongelmistaan. Valitettavasti nykyään hyvin harvassa koulussa on joka päivä läsnä oleva oma terveydenhoitaja. Kuitenkin koulun terveydenhoitaja on ihminen, jolle oppilas voisi luottamuksellisesti kertoa ongelmistaan. Hän voisi tarvittaessa ohjata nuoren eteenpäin psykiatrista hoitoa saamaan.

Myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin tulisi olla ainakin yksi avoin päivystysasema, jonne mielenterveysongelmista tai itsetuhoisista ajatuksista kärsivä nuori voisi tulla juttelemaan ilman mitään lääkärin lähetettä. Tässä terveyskeskus, kunnan nuorisotyö, seurakunnat ja eri järjestöt voisivat tehdä yhteistyötä  ja hyödyntää toistensa erityisosaamista.

Mielenterveystyö vaatii lisää resursseja. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikille ei koskaan tule riittämään ammattiauttajan apua, vaan meitä kaikkia tarvitaan. Jokainen meistä voi olla se lähimmäinen, joka pelastaa yhden ihmisen päivän ja auttaa häntä taas pienen matkaa eteenpäin. Leikkiin mukaan pyytävä koulukaveri, kuulumisia kysyvä työtoveri tai kahville kutsuva naapuri voi olla joskus terapeuttiakin tehokkaampi auttaja.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kesäpuuhastelua

Sunnuntai 20.7.2008 klo 19:11


On rauhallinen sunnuntai-ilta, kun kirjoittelen tätä blogia kotona. Kävin äsken pyörällä Aulangon tornikahvilassa varmistamassa ensi sunnuntain rippijuhlakahvituksen henkilömäärän.  Anna-Marian konfirmaatiojuhla on viikon päästä ja kahvitilaisuus on Aulangon tornikahvilassa. Tässä iässä osaa jo säästää itseään ja nauttii siitä, että saa mennä valmiiseen kahvipöytään.

Niin ne vuodet kuluvat. Kun tutustuin Henrikiin, olivat lapset 7- ja 8-vuotiaita. Nyt he ovat jo 15- ja 16-vuotiaita nuoria. Tämä kesäloma on ollut meille helpompi kuin koskaan, kun lapset eivät enää nahistele keskenään, vaan ihan selvästi tykkäävät toisistaan. He viihtyvät hyvin kotonaan omien tavaroiden ja oman tietokoneen ääressä, joten meillä käydään ”varikolla” lähinnä syömässä ja nukkumassa. On hyvä, että kotien välillä on vain muutama sata metriä.

Kesäkuu oli melkoista reissaamista, mutta nyt heinäkuussa olemme olleet enemmän paikoillaan. On kiva tehdä leppoisasti kotihommia sen mukaan kuin jaksaa ja viitsii. Mattorantaan sain inspiraation lähteä eräänä iltana yhdeksän jälkeen. Henrik kyllä varoitteli, että vedentulo saattaa lakata kymmeneltä. Läksin silti, kun oli kaunis ilta, eikä vielä väsyttänyt. Olin päässyt jo viimeisen maton toiselle puolelle, kun vedentulo yhtäkkiä katkesi. Onneksi mukana oli vanha kunnon muoviämpäri, jonka avulla sain pestyä maton loppuun ja kannettua järvestä huuhteluvettä. Puhdasta ja tuoksuvaa tuli!

Eilen olimme KD:n teltan kanssa Rengossa Jaakon markkinoilla. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Jaakon markkinoilla, enkä edes koko Rengossa.  Yllätyin siitä, miten valtavat markkinat pieni kunta oli saanut aikaan, puhumattakaan koko viikon kestävästä muusta ohjelmasta. Ihailin myös kaunista kirkonkylää ja ihanaa vanhaa Pyhän Jaakon kivikirkkoa.  Kyllä tulevassa uudessa Hämeenlinnassa riittää kotiseutumatkailukohteita!

Meidän kesä jatkuu synttäreiden, rippijuhlien, mansikanpoimimisen ja vaalityön merkeissä. Ja Henrik ui, oli sää mikä hyvänsä!  

 

Kommentoi kirjoitusta.