Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Väri-iloa kaupunkikuvaan

Tiistai 24.2.2009 klo 21:58

Teimme hiihtolomalla muutaman päivän matkan Barcelonaan.  Kaupunki oli mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen. Antonio Gaudin mielikuvituksellinen arkkitehtuuri sai hyvälle tuulelle. Picasson ja  Miron taidemuseot panivat ihmettelemään ihmisen mielen liikkeitä. Kävelykatujen ihmispatsaat saivat hämmästymään, katusoittajat pysähtymään ja kuuntelemaan. Kaupunki eli ja sykki aamusta yöhön.

Barcelona on kuin Gaudin mosaiikkityö, jossa eriväriset palat sopivat yhteen ja luovat yhdessä upean  kokonaisuuden.  Jokaisella palalla on paikkansa. Kaupunki on eri puolilta maailmaa tulleiden eriväristen ihmisten monikulttuurinen kokonaisuus.

img_0615.jpg

En tiedä, millä tavalla Barcelonassa on hoidettu maahanmuuttajien kotouttaminen, mutta hyvin tuntui homma toimivan.  Katalonialainen ahkeruus ja työteliäisyys oli silmiinpistävää – oli työntekijä minkä värinen tahansa. Tekeville käsille riitti töitä.

Jäin miettimään, mitä haluaisin tuoda matkalta kotiin tuliaisiksi. Tahtoisin tuoda väri-iloa katukuvaan niin arkkitehtuurin kuin ihmisten myötä. Tahtoisin tuoda aina avoinna olevat kirkot, jonne voi pistäytyä hiljentymään milloin vaan. Toisin ihanat kahvilat, jotka ovat auki myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Ennen kaikkea haluaisin tuoda mukanani Katalonian auringon lämpöä ja valoa. Lämpöä, joka lämmittää myös sielua ja sydäntä.  Valoa, joka saa värit loistamaan ja hymyn suupieleen. Näkyyköhän se aurinko pian täälläkin?

img_0500.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kuka kotona määrää?

Sunnuntai 15.2.2009 klo 23:44

Minulla oli viikonloppuna ilo saada hoitaa veljeni lapsia. Viisivuotias Emma on tädin kullannuppu ja yhdeksänvuotias Nikolai hellyttävä sekoitus isoa ja pientä poikaa. Kun vanhemmat olivat painaneet ulko-oven kiinni, katsoi Emma minua hymyillen ja sanoi: ”Sä saat nyt määrätä mua ja Nikolaita.”

Jäin miettimään tytön sanoja. Emmalle oli selvää, että aikuinen on se, joka määrää. Äidin ja isän poissa ollessa määräysvalta siirtyi tädille. Tietoisuus siitä toi pienelle tytölle turvallisuutta. Vaikka täti ei tainnutkaan viikonloppuna määrätä ihan niin tiukasti kuin isä ja äiti, niin marssijärjestys oli selvä: aikuinen on pomo.

Liian usein kohtaan opettajana lapsia, jotka taitavat kotonaan olla pomoja. He ovat tottuneet siihen, että saavat sanoa sanansa joka asiaan ja aikuinen palvelee heitä. Näiden lasten on  äärettömän vaikea sopeutua koulun sääntöihin ja kuunnella. Oman vuoron odottaminen ja toisen huomioon ottaminen ei tahdo onnistua millään. Opettajalla on tietämistä, mistä narusta milloinkin vetäisi.

Peräänkuulutan vanhemmuutta, joka jaksaa ja viitsii asettaa rajoja. Rajojen asettaminen ja niiden valvominen ei ole helppoa. On paljon helpompaa antaa lapsen tehdä, mitä hän haluaa. Vastuu lapsen hyvinvoinnista on kuitenkin meillä aikuisilla – vanhemmilla ja opettajilla.

Lapsi kaipaa keskustelua ja kuuntelemista, kasvava nuori myös neuvotteluja ja kompromisseja. Usein lapsi on kuitenkin eksyksissä omien toiveiden ja kaverien asettamien paineiden keskellä. Silloin tulisi kuulla pienen ihmisen äänetön huuto kaiken kapinoinnin taustalta: ”Määrää sä mua, valitä minusta!”

 

Kommentoi kirjoitusta.

Makeaa mahan täydeltä

Perjantai 6.2.2009 klo 23:44

Tänään on vietetty Teijan-päivää.  Kuumeen, vatsataudin ja parin päivän lepoloman jälkeen oli mukava viedä töitä paiskineille työtovereille sydänkakkua nimipäivän kunniaksi. Itse en uskaltanut enkä jaksanut leipoa, mutta onneksi apu löytyi yhtä läheltä kuin lähin lähikauppa. Frödingenin vaaleanpunainen sydänkakku kävi hyvin kaupaksi ja oppilaat saivat karkkinsa. Oli kiva olla taas töissä. 

Ihanaa, kun huomenna on lauantai ja saa nukkua pitkään! Iltapäivällä menen Saalemiin afrikkalaiseen iltapäivään. Sinne on erityisesti kutsuttu Hämeenlinnan kongolaisia maahanmuuttajaperheitä, joissa on paljon kristittyjä. Muutamat perheet ovat löytäneet tiensä meidän seurakuntaan ja he tuovat mukanaan lisää ystäviään. On hienoa, että seurakunta voi olla tällä tavoin kotouttamisen välineenä maahanmuuttajille. Toivottavasti tilaisuudessa raja-aidat ylittyvät ja saamme kokea perheyhteyttä saman Isän lapsina.

Mikä olikaan jutun otsikko... makeaa mahan täydeltä.  Niin, eilen syötiin runebergintorttuja, tänään nimipäiväkakkua ja huomenna suomalaista pullaa afrikkalaisessa iltapäivässä. Hyvin pysyy kylkiluut piilossa!   ;-)

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.