Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Seurakunnat kotouttamistyön edelläkävijöinä

Sunnuntai 29.3.2009 klo 16:36

Olin tänään seurakunnan musiikkijuhlassa. Uudessa perhekuorossa lauloivat innokkaina myös kongolaiset kaksospojat. Oli iloa katsoa veljesten reipasta laulua. Esiintymisen jälkeen pojat lähtivät  pyhäkouluun yhdessä pikkusisarustensa ja muiden lasten kanssa. Mietin itsekseni, että siinä on maahanmuuttajien kotouttamistyötä parhaimmillaan.

Seurakunnat ovat toimineet maahanmuuttajatyön edelläkävijöinä jo vuosikymmenet. Suomesta on lähdetty kauas maailmaan ääriin ja opittu kohtaamaan erilaiset ihmiset arvokkaina, yhteisen perheen jäseninä. Kohdemaista on puolestaan tultu vierailulle ja opiskelemaan Suomeen. Herätysliikkeiden kesäjuhlilla värikkäät puhujat ovat aina olleet tuttu näky.

Myös romanit ovat  löytäneet paikkansa erityisesti vapaiden suuntien seurakunnissa. Tummat veljet ja siskot ovat olleet  arvostettuja seurakuntien jäseniä, laulajia, työntekijöitäkin. Moni on päässyt elämässä eteenpäin saatuaan kokea hyväksymistä ja rakkautta seurakunnan kautta.

Maahanmuuton lisääntyessä tärkein haasteemme on saada integroitua tulijat osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia hyvästä kielenopetuksesta ja koulutuksesta. Kotouttamiseen tarvitaan kuitenkin mukaan myös monia muita toimijoita. Seurakuntien ja eri järjestöjen kerhot, kuorot, äiti-lapsi-piirit, ompeluseurat jne. ovat avainasemassa. Mahdollisuuksia on loputtomasti. Tarvitaan kekseliäisyyttä ja avointa mieltä.

Tärkein ominaisuus niin maahanmuuttajien kuin suomalaisten auttamisessa on kuitenkin aito halu välittää lähimmäisestä. Ihmiset ovat ihania, mutta myös rasittavia. Jokainen elämä on arvokas ja jokaista tarvitaan – minua, sinua, häntäkin.  

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kevättä ilmassa

Sunnuntai 22.3.2009 klo 22:20

Tänään nautin ihanasta aurinkoisesta kevätpäivästä. Tein iltapäivällä pitkän kävelylenkin järven ympäri, kuuntelin talitinttien sirkutusta ja koetin saada muutamia auringonsäteitä kasvoilleni. On hienoa, että päivät ovat pidentyneet ja aurinko kiipeää jo korkealle taivaalle!

Blogini ovat viime aikoina olleet melko asiapitoisia. Kirjoittelen nykyään blogeja myös Hämeen Sanomiin ja olen usein laittanut saman tekstin myös tänne omille nettisivuille. Aika ei tahdo riittää kaksien tekstien kirjoittamiseen. Tänään kirjoitin Hämeen Sanomiin blogin perheestä ja se teksti löytyy tästä linkistä. 

Henrik ja Samuel lähtivät tänään Tukholmaan ja minä jäin yksin kotiin. On ihmeellisen hiljaista. Henrikillä on tapana kuunnella paljon musiikkia, joten hänen kotona ollessaan meillä melkein aina soi. Nyt saa pari iltaa nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Päivisin melua on tarjolla sitäkin enemmän koulussa.

Huomenna alkaa taas koulutyö. Taidan olla tulossa vanhaksi, kun nuo viikonloput ja viikotkin kuluvat niin mahdottoman nopeasti... 

Iloa, valoa ja voimia uuteen viikkoon sinullekin!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Martta-mummu

Sunnuntai 15.3.2009 klo 22:41


Se taisi olla vuonna 1985, kun tapasimme ensimmäisen kerran. Olin muuttanut nuorena opettajana Lohjalle, enkä tuntenut sieltä ketään. Eräänä sunnuntaina joku ehdotti, että antaisin sinulle kyydin kirkolta kotiin. Sinä kutsuit minut syömään lohikeittoa ja leipomiasi sämpylöitä. Siitä se ystävyytemme alkoi.

Olit Karjalan evakko ja juttua riitti. Monet sunnuntai-iltapäivät istuimme yhdessä soppalautasen ääressä ja pohdimme syntyjä syviä. Iltalenkilläkin joskus poikkesin luonasi, ja teepannu oli porisemassa alta aikayksikön. Jutut päättyivät usein yhteiseen iltarukoukseen

Kerran kerroit minulle, että eräs naapurisi oli ihmetellyt ystävyyttämme: ”Miten se nuori opettaja käy sinun luonasi, eikös teillä ole ikäeroakin vaikka kuinka paljon?” Sinä olit vain nauranut ja vastannut, että ”eihän meillä ole ikäeroa kuin 50 vuotta!” Mitäpä puoli vuosisataa merkitsi sydämen yhteyden rinnalla.  

Terveytesi alkoi heiketä ja usein kerroit minulle, kuinka sinua ”huiputtaa”. – Ei sinua kukaan huiputa, nauroin sinulle vastaukseksi. Sitten minä läksin ”Taimaaseen” ja sinä sait kutsun taivaaseen.

Eilen olisit täyttänyt 97 vuotta. Olisin mielelläni tuonut kukkia haudallesi, mutta Virkkalan hautausmaa on niin kaukana.  Ai mitä sinä haluaisit sanoa…?  Että niitä Martta-mummuja on kyllä täällä Hämeenlinnassakin, laitoksissa ja omissa kodeissaan. Mummuja ja pappoja, joiden pöydällä se kukkakimppu lämmittäisi enemmän kuin siellä hautausmaalla.

Aloittaisinkohan ihan tuosta naapuritalosta…?



 

Kommentoi kirjoitusta.

Aikuinen nainen

Sunnuntai 8.3.2009


Tänä naistenpäivänä olen pohtinut käsitteitä naiseus ja aikuisuus. On hienoa, että kalenterissa on naistenpäivä, jolloin meitä naisia erityisesti muistetaan – ketä sitten muistetaan…   Minulla ei tosin olisi mitään sitä vastaan, että vietettäisiin myös miestenpäivää. Molempia sukupuolia tarvitaan, yhdessä ja erikseen.

Naiseus ei ole hankittu ominaisuus, vaan me naiset olemme saaneet sukupuolemme syntymälahjana. Lahjaa on tietysti sekin, että saa kuulua yhteiskuntaan, jossa naiseuden voi kokea lahjana. Mitä se naiseus sitten on? Onko se äitiyden tai naisellisuuden synonyymi? Ehkä sitäkin. Naiseus on mielestäni myös vastuullista johtajuutta, jossa on mukana tunneäly ja herkät vaistot. Tällaista naiseutta tarvitaan niin perheessä kuin yhteiskunnassa.

Oikeastaan kaipaisin kalenteriin naistenpäivän lisäksi myös aikuisuuden päivää. Naiseutta ja miehisyyttä sentään vielä löytyy, mutta aikuisuus alkaa olla hukassa. Tuntuu, että yhteiskunta on täynnä murrosikäisiä teinejä, jotka vaativat itsekkäästi vain omien mielihalujen täyttämistä.

Enpä tiedä, osaanko arvostaa tutussa iskelmässä kuvattuja aikuisen naisen ominaisuuksia. Sen sijaan arvostan suunnattomasti aikuisuuden ja naiseuden yhdistelmää. Aikuisuutta, joka kantaa vastuuta niin itsestä kuin myös toisista ihmisistä. Naiseutta, joka toimii viisaasti, tunteita ja älyä käyttäen niin perheessä kuin yhteiskunnassa.

Kuka ehdottaisi kalenteriin aikuisuuden päivää?

 

Kommentoi kirjoitusta.

Ennaltaehkäisyä vai kriisihoitoa?

Sunnuntai 1.3.2009 klo 16:11

Juttelin muutama päivä sitten erään ystäväni kanssa, joka toimii aineenopettajana hämeenlinnalaisessa yläkoulussa. Tarinat koulun arjesta kuulostivat uskomattomilta, mutta ovat jokapäiväistä todellisuutta oppilaille ja opettajille. Aineenopetuksesta ei voi puhua mitään, vaan opettajat toimivat ennemminkin sosiaalityöntekijöinä. Saman kokemuksen jakavat myös ystäväni kollegat. Monien oppilaiden käytös tuntuu täysin sekopäiseltä sähellykseltä.

Hämeenlinnalaiskouluissa on hyvin suuret opetusryhmät. Suuressa joukossa tyhmyys tiivistyy ja muutama oppilas saa koko luokan sekaisin. Ystäväni vertasi tilannetta naapurikunnan yläkouluun, jossa kieliryhmät on jaettu ja  luokkakoot huomattavasti pienemmät. Luokan ilmapiiri ja työrauha on kuin eri planeetalta.

Tarinointia kuunnellessani mietin, että kyseisessä koulussa riittäisi töitä useammallekin koulukuraattorille. Kuitenkaan Hämeenlinnassa yhdelläkään koululla ei ole omaa kuraattoria tai psykologia. Kouluterveydenhoitajakin on yleensä paikalla vain muutaman tunnin tiettyinä päivinä. Minne oppilaat menevät pahan olonsa kanssa?  Ei ole tarkoitus, että opettajan opetustunnit kuluvat poliisina ja sosiaalityöntekijänä toimimiseen. Osa oppilaista haluaisi kuitenkin oppia.

Olisiko tässäkin kaupungissa vihdoin aika panostaa lapsiin ja nuoriin?  Koulujen opetusryhmät on saatava pienemmiksi, jotta aikaa jää jokaiselle oppilaalle. Oppilashuoltohenkilöstöä tarvitaan kipeästi lisää. Lastensuojelutyö ja nuorisopsykiatria vaatii lisäresursseja. Tiedän hyvin, että rahaa on niukasti. Silti lasten ja nuorten hoitamattomat ongelmat kasvavat koko ajan pelottavan suurta korkoa.

Olemme saaneet viime päivinä lukea Jokela-lautakunnan tutkimuksen tuloksia. Se on vakavaa tekstiä, joka kannattaa ottaa tosissaan. Eikö olisi paljon parempi varata rahaa ongelmien ennaltaehkäisyyn  kuin mahdollisen kriisitilanteen jälkihoitoon?

 

 

Kommentoi kirjoitusta.