Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Verovapaata elämänlaatua

Sunnuntai 26.4.2009 klo 23:31

Tänä viikonloppuna olisi ollut tarjolla Kulttuurifoorumia, Europarlamenttivaalien avajaisia ja monenlaista muuta mielenkiintoista. Minun ohjelmassani vanhat hyvät ystävät veivät kuitenkin voiton.

Meitä on viiden naisen opiskeluaikainen ystäväporukka, jotka kokoonnumme vuorotellen toistemme luona Hämeenlinnassa, Haminassa, Tampereella tai  Kirkkonummella. Nyt oli Hämeenlinnan vuoro. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän alkaa arvostaa vanhoja ystäviä, jotka tuntevat kaukaa ja ymmärtävät puolesta sanasta. Naistentreffien konsepti on yksinkertainen: paljon puhetta, riittävästi ruokaa, leppoisaa löhöämistä ja hiukkasen jotain aktiviteettia ennen seuraavaa kattausta…

Lämpömittarin kivutessa kahdenkymmenen paremmalle puolelle ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä iltapäivällä tekisimme. Kengät jalkaan ja Rantareittiä kiertämään!  Aurinko hemmotteli lämmöllään ja Vanajavesi kimalteli tuhansin timantein. Kävelyn lomassa testasimme levähdyspaikat, kuntoiluvälineet ja pitkospuiden tukevuuden. Nuotiopaikalla oli mukava kertoa, että kaupunki toimittaa tänne polttopuut ja ne ovat kaikkien vapaasti käytettävissä.

Hämeenlinnassa opiskelleet ystäväni eivät voineet muuta kuin todeta, että paljon myönteistä on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana. 1980-luvun alussa kauniita vanhoja puutaloja purettiin vielä surutta ja keskustaan rakennettiin kerrostaloja. Vanajavesi oli  uimakelvoton, eikä Rantareitistä ollut tietoakaan. Kaupunki on panostanut valtavasti ympäristön viihtyisyyteen. Missä muussa Suomen kaupungissa voi kävellä kilometritolkulla pitkin järven rantaa aivan keskustan tuntumassa?  

Ystävien lähdettyä mietin taas sitä, kuinka elämän kaikkein arvokkaimmat asiat ovat ilmaisia ja pelkkää lahjaa: ystävyys, rakkaus, terveys, luonnon kauneus, auringon lämpö ja valo. Kevätaurinko hellii samalla  tavalla jokaista meitä ja sinivuokot kukkivat kaikkien iloksi. Olisiko jo aika huomata elämän pienet ilmaiset ihmeet? Niille ei ainakaan vielä ole suunniteltu elämänlaatuveroa…

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Tuhkimotarinoita

Tiistai 21.4.2009 klo 23:56

Maailmaa on viime päivinä hämmästyttänyt skotlantilainen täti-ihminen Susan Boyle, joka nousi upealla lauluäänellään Britannian television Got Talent -kykyjenetsintäkilpailun yllätysvoittajaksi. Boyle ei olemuksellaan vakuuttanut sen paremmin tuomaristoa kuin yleisöäkään - ennen kuin hän alkoi laulaa. Sen jälkeen voittajasta ei ollut epäilystäkään.

Kaksi vuotta aikaisemmin saman kilpailun voitti Paul Potts, ujo ja vaatimaton kännykkäkauppias Bristolista. Potts oli lapsuudessaan koulukiusattu ja yksinäinen. Hän rakasti kuitenkin laulamista ja kesti sen avulla vaikeudet koulussa ja toveripiirissä. Monien takaiskujen ja sairauksien jälkeen hän päätti vuonna 2007 osallistua Britannian ensimmäiseen Talent-kilpailuun. Potts voitti kilpailun laulamalla Giacomo Puccinin aarian Nessun dorma. Sittemmin Paul Pottsin levy ”One Chance” on noussut myyntitilastojen kärkeen 15 maassa. Meilläkin levy on soinut ahkerasti koko tämän viikon.

Susan Boylen ja Paul Pottsin elämäntarinat ovat nykyajan tuhkimotarinoita: vapaaehtoistyöntekijästä ja supermarketin kännykkäkauppiaasta megatähdiksi. Minua puhuttelee se, että molemmat ovat päässeet nykyiseen asemaansa ainoastaan sen perustella, mitä he osaavat. Kumpikaan ei ole hankkinut menestystään ulkonäöllään, suhteillaan, rahoillaan tai kuulumalla oikeaan puolueeseen… Kumpikin on vain näyttänyt, että osaa laulaa.

On lohdullista, että jossain tässä maailmassa pääsee vielä eteenpäin oikeilla perusteilla: kyvyillä, luonnonlahjoilla, sinnikkyydellä, rohkeudella, ennakkoluulottomuudella – sekä vaatimattomuudella.  Toivottavasti samoja avuja arvostetaan myös Suomessa.

Taidanpa laittaa Yhden mahdollisuuden soimaan.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Kylässä lapsiperheessä

Tiistai 14.4.2009 klo 21:26

Olimme eilen kylässä ystäviemme Outin ja Pekan luona, joita on siunattu kolmella pienellä rasavillillä. Neljävuotiaan Millan lisäksi vanhempia työllistävät kaksivuotiaat kaksoset, Sofia ja Aaro. Virtaa riittää ja kilpailu vanhempien sylistä on kova. On mukava viettää muutama tunti perheen hulinan keskellä ja nauttia ihanista lapsista. Mutta sama touhu ja tohina joka päivä, kellon ympäri… Ei voi muuta kuin nostaa hattua ja kumartaa.

Outi-äiti on hoitovapaalla oleva erityisopettaja. Omien lasten myötä näkökulmaa on tullut myös perheen arkeen. Pohdimme yhdessä, miten äärettömän tärkeitä ovat lapsen varhaisvuodet ennen kouluikää. Paljon tapahtuu jo ensimmäisen elinvuoden aikana, saati seitsemän ensimmäisen vuoden kuluessa. Silloin luodaan pohja perusturvallisuudelle ja luottamukselle.

Vanhempien työmäärä on varsinkin monilapsi- ja  yksinhuoltajaperheissä usein kohtuuton.  Lapsista on pidettävä huolta, ruoka laitettava ja pyllyt pyyhittävä, olitpa sitten kuumeessa tai rättiväsynyt. Kotiapua on lähes mahdotonta saada, jos perhe on suunnilleen ”tavallinen” ja koti kohtalaisen siisti. Jos äiti jaksaa vielä imuroida, niin kyllä hän jaksaa huolehtia lapsistakin… Vaan entä sitten, kun ei enää jaksa? Kun pylly jää pyyhkimättä, vaatteet pesemättä ja ruoka laittamatta?

Tämän päivän motto on ”varhainen puuttuminen”. Siihen vedotaan mieluusti varsinkin silloin, kun tarvittaisiin varoja lapsen tai nuoren myöhempiin ongelmiin. Haluaisin kuitenkin tietää, mitä se varhainen puuttuminen käytännössä tarkoittaa. Mihin puututaan ja millä tavalla? Pitääkö perheen tilanteen olla katastrofaalinen, ennen kuin apua löytyy?

Jos Outilta kysyttäisiin, niin varhainen puuttuminen tarkoittaisi kodinhoitajaa, jonka voisi joskus saada kotiin edes yhdeksi päiväksi. Ketään sukulaisia ja ystäviä kun ei asu lähimaillakaan.  Anteeksi Outi, että mekin ehdimme kylään niin harvoin. Voimia teille!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Pääsiäislomalla

Sunnuntai 12.4.2009

Olemme viettäneet rauhallista pääsiäistä kotosalla. Kun joka päivä reissaa Hämeenlinnasta Keravalle, niin lomalla nauttii siitä, että ei tarvitse lähteä minnekään. Tällaisen yökyöpelin on välillä hyvä kuitata myös univelkaa pois. On ihana olla kotona ja nukkua aamulla pitkään! 

Kävin iltapäivällä kävelemässä ja löysin jo muutamia sinivuokkoja ja leskenlehtiä. Olen aina ollut kevätihminen ja nauttinut erityisesti vuokoista. Ne kuuluivat lapsuuteeni Lahdessa, ja niitä eniten kaipasin Kokkolassa asuessamme. Ajatella, että sinivuokkoja kasvaa nyt ihan meidän kodin viereisessä metsikössä! Elämästä löytyy edelleen ilmaisia ilonaiheita, kun vain huomaa… 

img_0739.jpg


Tänään on pääsiäispäivä, ylösnousemuksen päivä. Minulle on viime vuosina tullut yhä tärkeämmäksi pääsiäisen hengellinen sisältö. Tykkään osallistua pääsiäisen ajan tilaisuuksiin seurakunnissa – ja niitähän riittää.  Viime yönä sain olla mukana ihmettelemässä tyhjää hautaa.  Kylli-enkeli kertoi huolestuneille naisille ilosanoman: Hän ei ole enää täällä, Hän on noussut ylös! Meidän syntimme on sovitettu ja velkamme maksettu! Siinä on aihetta pääsiäisen iloon.

Meidän pääsiäiseen kuului tänä vuonna myös syntymäpäivät. Samuel täytti 17 vuotta pääsiäislauantaina ja niinpä saimme ”famun” Hangosta pääsiäisvieraaksemme. Kokkasin ensimmäistä kertaa elämässäni lammaspaistia, josta tuli ihmeen hyvää.  Syötiin kakkua, päiviteltiin lasten kasvamista ja puhuttiin politiikkaa. Ja kevätaurinko paistoi niin ihanasti likaisten ikkunoiden läpi. ;-)

Huomenna lähdemme käymään Nastolassa ja Orimattilassa. Nastolassa asuu isän sisaruksia ja Orimattilassa läheinen ystäväperhe. Liian harvoin tulee vierailtua, vaikkei tuo matkakaan kovin pitkä ole. No, hyvä että edes jouluna, pääsiäisenä ja kesälomalla…

Nyt minä lähden saunaan ja toivotan sinullekin leppoisaa pääsiäisen jatkoa. Nautitaan keväästä ja auringonpaisteesta!  

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Palmusunnuntain mietteitä

Sunnuntai 5.4.2009


Meillä kävi aamulla virpomassa kaksi pääsiäispupua. Pikkunoitia ei näkynyt, vaikka olin varannut ison pussillisen sukaamunia. Mahtoivatkohan arvata, että tämän talon emännälle trullit kuuluvat vasta pääsiäislauantaihin? No, suklaamunat tuli syötyä iltapäiväkahvilla ja hyvin maistuivat ;-)

Tänään alkaa siis pääsiäisviikko. Sitä kutsutaan myös hiljaiseksi viikoksi, kärsimysviikoksi tai piinaviikoksi. Monen ihmisen elämään kuuluu tälläkin viikolla kärsimys. Toivottavasti kenenkään elämä ei sentään ole pelkkää piinaa. On lohduttavaa tietää, että joku muukin on kerran kärsinyt – vieläpä täysin ilman omaa syytään.

Hiljaisen viikon kutsu hiljentymiseen ei ole pahitteeksi ainakaan minulle. Miksi koko ajan pitää mennä, tehdä ja suorittaa? Asioita ei kuitenkaan saa koskaan valmiiksi, vaan aina on uusia haasteita jonossa  odottamassa. On paras siis itse hiljentää vauhtia ja joskus kokonaan pysähtyä. Ajatella, pohtia, miettiä. Vaikkapa sitä pääsiäisen sanomaa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.