Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Teki peipponen koivuhun pesän

Sunnuntai 17.5.2009

Tänään Vanajavesi hohti yhtä sinisenä kuin yllä kaartuva taivas. Ensimmäiset veneet putputtivat järvenselällä ja kalastat narrasivat ahvenia terveyskeskuksen rannassa. Eilen tapasimme virvelöijän, joka oli vetänyt Aulangonrannasta lähes metrin mittaisen hauen. Siinä se sätki kuivalla maalla yhtä hämmästyneenä kuin kalastajansa.

Kevätkesän luonto alkaa olla kauneimmillaan. Vaikka muuten inhoan kirkkaan vihreää, niin luonnossa sama väri näyttää upealta. Koivut komeilevat lähes täydessä lehdessä ja tuomet avaavat ensimmäisiä nuppujaan. Tänään koko Varikonniemi tuoksui ja soi peipposten pitäessä siellä konserttiaan.

Linnanpuistossa olivat muutamat perheet jo piknikillä. Viltit oli levitetty nurmikolle ja lapset kirmailivat riemuissaan pitkin kenttää. Muutama vanha pari istuskeli puistonpenkillä takki auki ja katseli kummissaan vähissä vaatteissa ohi kiitäviä lenkkeilijöitä. Minullakin oli ensimmäistä kertaa  t-paita ja shortsit yllä.

Mietin jälleen, miten rikkaita me hämeenlinnalaiset olemme omistaessamme ympäristön, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Vaikka kaikesta säästetään, niin Rantareitti ei lyhene metriäkään, eikä auringonpaisteisia päiviä leikata – ainakaan kaupungin toimesta.

Nautitaan alkavasta kesästä!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Leikataan ja höylätään

Tiistai 12.5.2009 klo 19:30


Eilinen valtuuston kokous jätti surullisen olon. Miksi ei opita mitään edellisestä lamasta? Miksi ei yhteisestä tavoitteesta huolimatta kuitenkaan olla valmiita satsaamaan lapsiin ja nuoriin? Miksi kauniit puheet loppuvat siihen, kun pitää painaa äänestysnappia…?

Tuntuu irvokkaalta kuulla, että tämä lama antaa meille fantastisen mahdollisuuden rakenteellisiin uudistuksiin. Onko luokkakokojen kasvattaminen, lasten psykososiaalisesta tuesta tinkiminen  tai kyläkoulujen lakkauttaminen fantastista?

depressed_child_2.jpg

Ymmärrän toki kaupungin vakavan taloustilanteen ja kasvavan kuilun tulojen ja menojen välillä. Silti pelkään, että nyt tehdään miljoonan säästöjä, jotka muuttuvat kymmenen miljoonan kustannukseksi tulevaisuudessa. Emme saa kerätä lapsillemme velkataakkaa, mutta emme myöskään kuormaa kasvavista sosiaalimenoista.

 

En käsitä sitä, ettei nyt saisi puhua priorisoinnista. Ellei nyt, niin koska sitten? Minun mielestäni nämä säästötalkoot olisi pitänyt aloittaa juuri toisinpäin: ensin valtuusto olisi päättänyt priorisointijärjestyksestä, sitten eri lautakunnilta vaadittavista säästöprosenteista ja sen jälkeen olisi pantu lautakunnat laatimaan leikkauslistoja.

Kuka päätti leikkausprosentin ja sen, että kaikilta lautakunnilta vaaditaan yhtä suuret säästöt? Eikö juuri tästä asiasta päättäminen olisi ollut valtuuston tehtävä?

 

Kommentoi kirjoitusta.