Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

Vanhustenhuoltoseminaarin antia

Perjantai 30.10.2009 klo 16:57

Hämeenlinnan kristillisdemokraattien tällä viikolla järjestämä vanhustenhuoltoseminaari Voutilakeskuksessa oli täynnä painavaa asiaa.

Vieraaksi saapunut kansanedustaja Tarja Tallqvist toi omaan persoonalliseen tyyliinsä esiin ajatuksiaan vanhustenhuollosta, niin lähihoitajana dementiakodissa kuin kansanedustajana eduskunnassa. Tallqvist haastoi päättäjiä ottamaan vakavasti vanhusten tarpeet, mutta suuntasi katseen myös meihin itse kuhunkin. Jokainen voi tehdä enemmän jonkun lähellä asuvan vanhuksen puolesta. Hyvän huomenen toivotus naapurille voi olla vanhuksen ainoa keskustelu koko päivän aikana.

Palvelujohtaja Satu Ala-Kokko puhui laitoshoidon tilanteesta Hämeenlinnassa. Suurin ongelma on se, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja rekrytointi on koko ajan entistä vaikeampaa. Varsinkaan sijaisia ei tahdo saada millään, vaan ollaan opiskelijoiden ja eläkeläisten varassa. He tulevat, milloin pääsevät – tai sitten eivät pääse. Silloin vanhus ei ehkä koko päivänä nouse ylös sängystään.

Koskettavimpia olivat omaisten puheenvuorot. Omaishoitajana toimiminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on ollut nähdä omaisen jäävän ilman hoitoa laitoksessa. Toimintakyky ja lihaskunto on rapistunut alta aikayksikön, kun henkilökunnalla ei ole ollut aikaa kävelyttää vanhusta tai nostaa edes istumaan.

Seminaarissa tuli selvästi esille, että vanhustenhuollossa oleellisinta on riittävä hoitajien määrä. Muuten vanhus on heitteillä, olipa hän sitten kotona tai laitoksessa. Tähän realiteettiin sopii kovin huonosti Hämeenlinnan kaupungin tavoite vähentää henkilökuntaa myös vanhustenhuollosta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Maahanmuuttajat - rikkaus vai riesa?

Keskiviikko 14.10.2009 klo 23:21

Tuoreen haastattelututkimuksen mukaan maahanmuuttajanuoret muuttaisivat mielellään pois Suomesta. Keskustelupalstojen kommentit uutiseen ovat innostuneen tyytyväisiä: hyvä kun muuttavat pois kuluttamasta meidän sosiaaliturvaamme ja valtaamasta työmarkkinoitamme! Joku lupaa tulla lentokentälle vilkuttamaan…

Reaktiot kuvaavat hyvin monien suomalaisten asennetta maahanmuuttajiin. Heidät koetaan tunkeilijoiksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei ihme, että koulutetut ja kielitaitoiset maahanmuuttajanuoret mieluummin suuntaavat katseen maihin, joissa heidän koulutustaan ja työpanostaan arvostetaan.

Maahanmuutto- ja pakolaiskysymys on tämän hetken kuuma peruna Suomessa. Tosiasia on, että ikääntyvä Suomi tarvitsee lisää työväkeä ja tekeviä käsiä. Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, että maahanmuuttajat ovat useassa maassa integroituneet huonosti yhteiskuntaan ja aiheuttaneet ongelmia. Moni Suomeen pyrkivä turvapaikanhakija on oikeasti kokenut vainoa, uhkaa ja sotaa omassa maassaan. Totta on sekin, että näin ei ole kaikkien kohdalla.

Emme kuitenkaan pääse mihinkään siitä, että nykyään ihmiset liikkuvat maasta toiseen. Maamme rajalle ei voi rakentaa muuria ja kirjoittaa kylttiä ”Pääsy kielletty, täällä asuvat vain vaaleaihoiset hämäläiset, pohjalaiset ja savolaiset!”  Suomeen on muuttanut ja tulee jatkossakin muuttamaan ihmisiä, jotka eivät näytä Elovena-tytöiltä. Keskellämme on jo toisen polven maahanmuuttaja, jotka ovat syntyneet Suomessa, puhuvat suomea ja joiden kotimaa on Suomi – mutta jotka edelleen näyttävät erilaisilta. Joutuvatko he koko ikänsä kuulemaan olevansa maahanmuuttajia?  Eikö olisi jo aika ajatella, että Suomi-neitokin voi värjätä hiuksiaan ja vaihtaa välillä vaatteitaan…?

Meistä itsestämme riippuu, tuleeko maahanmuuttajista rikkaus vai riesa.  Suomeen tulijat tarvitsevat alkuvaiheessa paljon tukea, opetusta kielestä ja kulttuurista, työn tekemisestä ja suomalaisuudesta. Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia hyvästä kotouttamispolitiikasta. Yhteiskunta ei voi kuitenkaan olla ystävä, naapuri, koulukaveri, työtoveri, kylään kutsuja, ihminen. Se on meidän tehtävämme.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.