Yhteystiedot

Teija Arvidsson
050-3452432
teija.arvidsson(at)
pp1.inet.fi


Blogin arkisto

Hyvät uutiset

26.3.2017Ahveniston maauimalasta Vuoden Liikuntapaikka 2017Lue lisää »27.2.2017Kulttuurirahastolta jättisumma koulukiusaamisen kitkemiseenLue lisää »2.12.2016"Paras tapa tulla onnelliseksi on auttaa muita" - Hyvän tekemisellä yhteys jopa sydämen sykkeeseenLue lisää »15.3.2016Ateneum kertoo Suomen taiteen tarinan - rakastetut klassikot esillä uudessa valossaLue lisää »

Pikakysely

Mikä on uuden kaupungivaltuuston tärkein tehtävä?

602 kertaa kiitos!

Tiistai 19.4.2011 klo 22:23

Lämmin kiitos kaikille äänestäjälleni! Jokainen ääni on luottamuksen osoitus, jota arvostan. Tehtävät jatkuvat kaupunginvaltuustossa ja opettajanpöydän takana. Kaikki työ on tärkeää.

Tänä aamuna luokassa puhuimme vaalien tuloksesta. Toki oppilaat tiesivät, että ope oli ollut ehdokkaana. Aikamme juteltuamme eräs 8-vuotias pikkumies teki mielestään hienon oivalluksen:
- Ope, kun sitä Tarja Halosta ei voi enää valita presidentiksi ja kun sä et päässyt eduskuntaan, niin sähän voit seuraavaks hakee presidentiksi!

Täytyypä harkita, jos tulee paikka auki Hämeen Sanomiin! ;-)

Nyt on kuitenkin aika toivottaa kaikille rauhallista ja levollista pääsiäisen aikaa. Hiljennytään pääsiäisen sanoman äärelle ja nautitaan keväästä!

 

narsissi.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Toreilla kuultua

Sunnuntai 27.3.2011 klo 0:01

Vaalikampanjan aikana olen tavannut ihmisiä toreilla ja turuilla. Vaalityössä parasta onkin juuri ihmisten kohtaaminen. Olen saanut kuunnella monenlaista tarinaa ja kannanottoa. Tässä niistä muutama.

Eräs perheenisä tuli juttelemaan kanssani verotuksesta. Mies on hyvätuloinen agronomi ja kahden alle kouluikäisen lapsen isä. Hän hämmästeli minulle veroprosenttiaan, joka on 18,5. ”En oikein tiedä, mitä kaikkia vähennyksiä minulla on, mutta kyllä tuo veroprosentti tuntuu aika pieneltä. Olisin hyvinkin valmis maksamaan muutaman prosentin lisää”, mies sanoi.

Kokoomus on esittänyt veronalennuksia kaikissa palkansaajaryhmissä. Jäin miettimään, kuinka paljon tämän agronomin veroprosenttia pitäisi vielä alentaa…?

forssan_torilla_2603_1.jpg


Tänään Forssan torilla tapasin useita eläkeläisiä. Moni päivitteli kohonneita asumis- ja ruokakustannuksiaan. ”Vaikka kuinka pihistää, eivät rahat tahdo millään riittää”, murehti eräskin mummo. Hän on tullut koko ikänsä  toimeen omillaan, eikä tahtoisi enää vanhoilla päivillään mennä hakemaan toimeentulotukea. Pienessä eläkkeessä ei ole paljoa pelivaraa, jos mökin lämmityskulut ja ruokalasku edelleen kasvavat.

Olen sitä mieltä, että on väärin kerätä yhä suurempi osuus veroista välillisinä veroina, kuten arvonlisä- ja energiaveroina. Kaikkein köyhimpienkin on elettävä, syötävä, asuttava ja liikuttava. Tässä kylmässä maassa on pakko lämmittää koteja. Harva asutus ja heikosti toimiva julkinen liikenne pakottaa useimmat myös oman auton käyttöön. Hyvin toimeentulevat voivat toki ohjata kulutustaan näissä menoissa ja hyvä niin. Pienituloisilla ei kuitenkaan ole varaa asentaa mökkiin maalämpöä tai ostaa uutta vähäpäästöistä autoa.

Progressiivisen veron osuus valtion verotuloista on enää noin kuudesosa.  Mielestäni olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista maltillisesti lisätä valtion tuloveron progressiota. Myös pääomatuloveroa on syytä nostaa. Mahdolliset veronkevennykset tulisi kohdistaa ainoastaan pienituloisille.  Heillä raha ei mene sukanvarteen, vaan joka sentti kulutukseen ja tarpeeseen.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Investointi tulevaisuuteen

Lauantai 5.2.2011 klo 0:45

Olen toiminut opettajana 26 vuotta. Näiden vuosien aikana moni asia koulussa on muuttunut. Enää ei kirjaintauluissa lue ”N niin kuin neekeri” eikä luistelutunnilla leikitä ”Kuka pelkää mustaa miestä”.  Enää ei nousta seisomaan vastatessa eikä seisota nurkassa häpeämässä. Työtavat ovat kehittyneet, opetusvälineet parantuneet ja kouluruokakin monipuolistunut. Pisa-tutkimus mairittelee meitä tuloksillaan ja lukutaidossa olemme Euroopan kärkeä.

Koulu on muuttunut, mutta kaikki muutokset eivät välttämättä ole olleet myönteisiä. Pahoinvointia ja masennusta esiintyy jo alaluokkalaisilla. Käytöstavat ovat kadonneet ja monella nuorella on elämänhallinta hukassa. Niin tosin taitaa olla monen oppilaan vanhemmillakin. Osa kodeista tuntuu ulkoistaneen kasvatustyön koululle ja vanhemmuuden yhteiskunnalle. .

Monikulttuurisuus rynnistää kouluun maahanmuuttajien muodossa ja opettajan pitäisi osata ottaa huomioon jokaisen oppilaan kulttuuri, tavat ja uskonto. Koulujen monikulttuurisuus voi rikastuttaa kouluyhteisöä, mutta se asettaa kuitenkin opettajat monien uusien tilanteiden ja kysymysten eteen.  

Peruskoulussa luodaan pohja koko myöhemmälle oppimiselle ja opiskelulle. Hyvät taidot äidinkielessä, matematiikassa ja vieraissa kielissä luovat vahvan perustan, jonka varaan on helppo rakentaa jatko-opiskelua.  Peruskoulussa harjoitellaan  myös vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, jotka ovat yhä tärkeämpiä tulevaisuuden työelämässä.

Kuitenkin koulu saa jatkuvasti sinnitellä yhä tiukemman talouden keskellä. Opettajat säästävät ja pihistävät, laskevat lyijykyniä, kierrättävät kirjoja ja koettavat venyä täyttääkseen opetussuunnitelmien vaatimukset. Samalla he tuntevat huonoa omaatuntoa siitä, etteivät ehdi auttaa, neuvoa ja kuunnella kaikkia oppilaita ja eriyttää opetustaan tarpeeksi.

Mitä pienemmästä oppilaasta on kysymys, sitä enemmän hän tarvitsee opettajan aikaa ja turvallista kouluyhteisöä, tilaa kasvamiseen. Lapsen kasvamisessa  ei auta kiire eikä tehokkuusajattelu, eikä sen kasvun tuloksia välttämättä voida mitata Pisa-testeillä.

Jokainen alakoulun opettaja toivoo, että jossain kaukana koulupolun päässä elämään astuu tasapainoinen ja työkykyinen nuori aikuinen, joka osaa kantaa vastuuta niin itsestä kuin toisista. Hyvinvoiva nuori on eläketakuu myös Suomen ikääntyvälle väestölle. Olemmeko vieläkään ymmärtäneet, että sijoittaminen lapsiin, nuoriin ja koulutukseen on yhteiskuntamme tärkein investointi? Pääoma on arvokasta, tuotto-odotukset korkeat ja sijoituksen huonon hoitamisen riski valtava.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hiukan onnea elämään

Torstai 20.1.2011 klo 2:18


Näin eduskuntavaalivuoden alussa on hyvä muistella, mitä englantilainen valtiomies Thomas Moore toivoi ja rukoili jo 450 vuotta sitten. Asiat lienevät edelleen ajankohtaisia itse kullekin, varsinkin vaaleissa ehdokkaina oleville…

”Herra,
lahjoita minulle ruumiin terveyttä
ja kylliksi järkeä pitääkseni
ruumiini niin hyvässä kunnossa kuin voin.

Lahjoita minulle pyhitetty sielu,
joka pyrkii siihen
mikä on hyvää ja puhdasta,
joka ei salli pahan
pelotella itseään,
vaan löytää keinoja
saadakseen asiat kohdalleen.

Lahjoita minulle sielu,
joka ei tunne ikävystymistä
eikä nurinaa,
ei huokailua ja valittelua,
äläkä salli minun huolehtia liikaa
tästä jostain,
joka niin leventelee
ja nimittää itseään ”minäksi”

Lahjoita minulle
ystävällisen huumorin taju.
Anna minulle armo
ymmärtää leikkiä,
jolla saisin hiukan onnea elämääni
ja antaisin sitä eteenpäin myös toisille.”

 

Kommentoi kirjoitusta.

Joululoma alkoi!

Keskiviikko 22.12.2010 klo 0:12

Istun työhuoneessa ja kuuntelen netin Jouluradiosta kaikuvia joululauluja. Pesukoneessa pyörivät keittiön ja olohuoneen verhot ja mies meni jo nukkumaan. Minä valvon niin kuin tavallisesti. Se ei kuitenkaan haittaa, kun ei tarvitse herätä aamulla junalle. Tänään alkoi joululoma!

Syksy on hurahtanut vauhdilla. Joskus ennen vanhaan sitä ehti ihan odottaa joulua ja matka joulusta jouluun oli pitkä. Nyt tuntuu, että vastahan oli kesäloma ja nyt ollaan jo joulussa. Minne ne päivät oikein häviävät?

Tämä syksy on ollut mielenkiintoinen, mutta kieltämättä raskas. On ollut niin paljon töitä, että vuorokauden tunnit eivät ole yksinkertaisesti riittäneet. Lisätunteja on ollut pakko ottaa unesta. Pärjään vähällä unella, mutta 3-4 tunnin unet eivät tee kenelläkään hyvää. Parasta joululomassa onkin se, että saa herätä aamulla ilman kellon soittoa.

Eduskuntavaalityö on päässyt jo hyvään alkuun. Kristillisdemokraateilla on Hämeessä upeat ehdokkaat, ja kaikissa kolmessa tärkeimmässä kaupungissa (Lahti, Hämeelinna ja Riihimäki) tehdään tosissaan töitä. Kariniemen Seppo ja minä olemme hyvä pari Hämeenlinnassa, ja täydennämme mainiosti toisiamme. Nyt pidetään vähän joulutaukoa, mutta vuoden alusta taas jatketaan täysillä hommia!

Jouluradiosta kuuluu juuri nyt ihana joululaulu "Niityllä lunta", jonka sanat haluan jättää sinulle lahjaksi tänä jouluna:

"Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.

Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on."

Siunausta ja iloa jouluusi ja tulevaan vuoteen!

t. Teija

 

jouluenkeli2.jpg

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vaalikampanja avattu!

Lauantai 27.11.2010 klo 23:48


koti_uskonto_isanmaa.jpgOlin tänään eduskuntatalolla Kristillisdemokraattien ehdokaskoulutuksessa sekä vaalikampanjan avajaisissa. Päivässä oli suuren urheilujuhlan tuntua! Vaalikampanjan avajaisiin ilmoittautui ennätysmäärä osanottajia ja tilaisuus jouduttiin viime hetkellä siirtämään eduskuntatalon naapuriin Bio Rexiin.

Kristillisdemokraatit ovat valinneet vaalikampanjan pääsloganiksi ”Koti, uskonto ja isänmaa”. Nämä arvot ovat edelleen ajankohtaisia ja niillä on kysyntää.
- Kodin, uskonnon ja isänmaan arvot ovat merkinneet suomalaisille vuosikymmenien ajan ahkeruutta, rehellisyyttä, työn ja ihmisarvon kunnioittamista, perheistä huolehtimista ja yhteisvastuuta. Samat arvot kantavat tämänkin ajan yli, linjasi Päivi Räsänen.

Puoluesihteeri Peter Östman muistutti, että isänmaa nousee vain yrittäjyyden avulla.
- Ei oteta velkaa velan päälle, vaan luodaan lisää oikeata työtä. Yhteiskunnan tulee kannustaa jäseniään yrittämiseen, vastuunkantoon ja ahkeruuteen.

Hämeen Kristillisdemokraatit ovat tähän mennessä nimenneet 12 eduskuntavaaliehdokasta, joilla on vankkaa osaamista niin valtakunnan- kuin kunnallispolitiikasta,  pankki- ja yritysalalta, kasvatus- ja opetusalalta, terveydenhuollosta, päihdetyöstä jne.  Hämeenlinnasta ehdokkaana on itseni lisäksi Osuuspankin rahoitusjohtaja Seppo Kariniemi. Taloustaidot ovatkin tarpeen, sillä seuraavan eduskunnan tärkein haaste on valtiontalouden tasapainottaminen. Tulevaisuuden tärkein investointi on kuitenkin panostaminen koulutukseen, sillä osaaminen on pienen maamme tärkein luonnonvara.  

Vaikka tuottavuuden kasvu on tärkeää, niin aineellisen tuloshakuisuuden sijaan on syytä korostaa kestävien arvojen merkitystä. Yhteisvastuuta ja heikoimmista huolehtimista tarvitaan yhä enemmän, ettei kukaan jäisi kokonaan tiepuoleen. Kristilliselle lähimmäisenrakkaudelle ja välittämiselle on kysyntää myös alkavana adventin aikana.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Vammaisena, silti yhdenvertaisena

Perjantai 8.10.2010


Viime keskiviikkona kokoontui Virvelinrantaan kirjava joukko uteliaita ihmisiä pyörätuolilla, rollaattorilla ja omin jaloin sisään astellen. Uusi palvelukeskus teki vaikutuksen: valoa, avaruutta, värejä, monenmuotoisia tiloja niin vammaisten kuin terveiden käyttöön. Upeaa, että tällainen talo on saatu Hämeenlinnaan!

Hämeenlinnan Kristillisdemokraattien järjestämän illan teemana oli vammaisen selviytyminen itsenäiseen elämään. Kansanedustaja Päivi Räsänen muistutti, että itsenäisyydessä on kyse myös taloudellisesta itsenäisyydestä. Valitettavasti vammaiseksi syntyminen merkitsee usein köyhyyteen syntymistä. Tutkimusten mukaan 80 % Euroopan vammaisista on köyhiä. Niin vammaisten kuin terveidenkin toimeentulon kulmakivi on työpaikka. Vammaisista työikäisistä vain 1/3 on mukana työelämässä, ja heistäkin vain harva saa työstään oikeaa palkkaa – vaikka suorittaisi samat tehtävät kuin terve.

virvelinranta_sari.jpg  Valtakunnallisen vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas saapui tilaisuuteen opaskoiransa saattamana. Näkövammainen puhuja tiesi, mistä puhuu. Sari Loijas valotti vammaispalvelulakia, joka on Suomessa esimerkillinen moniin muihin maihin verrattuna. Valitettavasti lain tulkinnat kuitenkin vaihtelevat eri puolilla Suomea. Vammaispalvelulain tavoitteena on taata, että vammaisella on yhdenvertainen elämä suhteessa muihin ihmisiin. Se ei ole kohtuuton tavoite. Laki ei kuitenkaan kykene muuttamaan ihmisen asenteita, joissa olisi paljon korjaamisen varaa.

Niin Päivi Räsänen kuin Sari Loijas kiinnittivät huomion vammaisen tärkeimpään oikeuteen, oikeuteen syntyä tähän maailmaan ja saada elää. Sikiödiagnostiikka tähtää kuitenkin vammaisen lapsen syntymän estämiseen. Itsestään selvä olettamus raskauden keskeytyksestä tulee usein yllätyksenä perheelle, joka saa kuulla odottavansa vammaista lasta.

Illan koskettavimmat puheenvuorot käyttivät vammaiset itse. CP-vammainen nuori Helena Arvio keräsi yleisön sympatiat kertomalla taistelustaan opiskelupaikan saamisessa ja jakamalla kuplivan riemunsa päästessään osaksi opiskelijoiden porukkaa.

virvelinranta_arja.jpgLiikenneonnettomuudessa lähes 30 vuotta sitten vyötäröstä alaspäin halvaantunut Arja Koiranen puolestaan kertoili uskomattomia tarinoita lukuisista jättimäisistä leikkauksistaan ja niiden jälkeisistä ”palkintomatkoistaan” yksin ympäri maailmaa. Pyörätuoli on ollut jalkojen jatkeena, ja maailma on ollut auki ihmiselle, joka ei ole jäänyt murehtimaan sitä, mitä puuttuu. Liikkuva ja kuntoileva liikuntavammainen totesi olevansa hyväosainen moniin muihin vammaisiin verrattuna ja haastoi myös yleisöä pitämään huolta kunnostaan.

Arjan puheenvuoro toi mieleeni joskus lukemani ajatuksen: ”Surin sitä, ettei minulla ollut kenkiä - kunnes näin miehen, jolla ei ollut jalkoja”. Olisiko siinä meilläkin jotain opittavaa?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammaisuus, ihmisarvo

On sairasta säästää terveydestä

Lauantai 18.9.2010 klo 23:49

 

Olin tänään eduskuntatalolla Terveydenhuollon tulevaisuus ja oikeudenmukaisuus -seminaarissa. Oli mukava piipahtaa Helsingissä ja haistella pääkaupungin tuulia. Pilvet syystaivaalla olivat melkein yhtä synkkiä kuin terveydenhuollon tulevaisuuden näkymät. Aurinko pilkahteli sentään välillä esiin ja loi uskoa huomiseen.

Terveydenhuollon tulevaisuus herättää monia kysymyksiä. Miten tulemme selviämään kasvavasta ikääntyneiden määrästä ja heidän terveydenhoidostaan? Mihin johtaa vauhdilla lisääntyvä aikuisiän diabeetikkojen määrä? Diabeetikkojen hoito vie jo nyt noin 15 prosenttia Suomen terveydenhuoltomenoista. Kuka kustantaa terveydenhuollon, kun yhä pienempi väestönosa on mukana työelämässä?

Huoltosuhteen heiketessä on ensiarvoisen tärkeää edesauttaa siitä, että työikäiset ikäluokat pysyvät työkuntoisina. Nuorten fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä on pidettävä huolta, jotta he eivät syrjäydy työelämästä jo ennen kuin se pääsee edes alkuun. Työikäisten työuraa voisi pidentää parantamalla työhyvinvointia ja mahdollisuuksia työskennellä myös vajaalla työkyvyllä.

Terveydenhuollon oikeudenmukaisuus  ei tällä hetkellä toteudu kunnolla Suomessa. Meillä on poikkeuksellisen voimakkaita eroja niin sairastavuudessa kuin kuolleisuudessa eri väestöryhmien välillä. Hyvätuloiset käyttävät yhä enemmän yksityisiä palveluja ja työssä käyvät työterveyshuoltoa. Pienituloiset taas ovat heikosti resursoitujen terveyskeskuspalveluiden varassa. Köyhin väestönosa saattaa jäädä kokonaan hoidotta, koska kaikkein köyhimmät eivät kustannusten pelossa uskalla hakeutua lääkärille. Viivästynyt hoito on kuitenkin usein kalliimpaa kuin ajoissa annettu. Tässä auttaisi terveydenhuollon yhtenäinen maksukatto, joka olisi riittävän alhainen.

Seminaarissa nousi voimakkaasti esiin ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys. Avainasemassa ovat neuvolat sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto, joihin uusi asetus (28.5.2010) velvoittaa kuntia panostamaan. Samanlaisia matalan kynnyksen neuvoloita olisi syytä olla kaiken ikäisille. Esimerkiksi diabeteksen varhainen toteaminen ja riittävän ajoissa aloitettu hoito on äärimmäisen kannattavaa. Kaksi kolmasosaa diabeetikoista sairastaa sitä tietämättään ja sairaus saa rauhassa poikia lukuisia kalliita lisäsairauksia.

Terveydenhoito aiheuttaa kustannuksia, mutta hoitamatta jättäminen vielä monin verroin enemmän. KD:n terveydenhuoltokampanjan uusi motto osuu asian ytimeen: ”On sairasta säästää terveydestä”. Sairaan hyvin sanottu!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, ennaltaehkäisy

Omaishoitajana

Sunnuntai 22.8.2010 klo 21:16


Olen joutunut yllättäen omaishoitajaksi. Mieheni katkaisi nilkkansa ja kävelee nyt kahdeksan viikkoa kipsi jalassaan. Tai ei vielä juurikaan kävele, vaan siirtyy sängystä sohvalle ja sohvalta ruokapöytään vaivalloisesti kyynärsauvojen avulla. Arki on hankalaa ja päivät pitkiä. Apua tarvitaan pienissäkin asioissa.

Henrik määrättiin leikkauksen jälkeen aluksi pyörätuoliin. Enpä ollut ennen huomannut, miten kapeita ovat kodin ovet, miten korkeita kynnykset ja liukkaita lattiat. Kolmessa tasossa oleva kotimme ei todellakaan ole mikään vammaisen asunto. Mietin, miten ihmeessä vanhukset selviytyvät kodeissaan, joista harvat on suunniteltu esteettömäksi. Monet asuvat  rintamamiestaloissa, joissa on jyrkkiä portaita ja ahtaita nurkkia. Asuntojen saneeraamiseen on pakko varata rahaa, jos haluamme ikäihmisten asuvan mahdollisimman pitkään kotona.

Tetolan jäsenenä on ollut hyödyllistä saada käytännön kokemusta yhteispäivystyksen ja kotihoidon toimivuudesta – tai toimimattomuudesta. Yhteispäivystyksen lääkäri- ja hoitajapula on tuttua jokaiselle, joka on joutunut käyttämään ensiavun palveluita. On uskomatonta, että viikonloppuyönäkin kaikkia leikkauspotilaita hoitamassa on vain yksi kirurgi ja pari sairaanhoitajaa.

Ensiapu toimii kiireellisyysperiaatteella, eli vakavimmat tapaukset hoidetaan ensin. Se on aivan oikein. Kuitenkin on kohtuutonta, että niin potilaat joutuvat odottamaan tuntikausia jokaisen toimenpiteen välissä, tietämättä mitä seuraavaksi tapahtuu ja ja milloin. Eräskin vanha pariskunta oli ollut illansuussa lievässä kolarissa ja odotti vielä kahden aikaan yöllä tietoa siitä, saako lähteä kotiin. Lääkärillä ei ollut vielä siihen mennessä ollut aikaa tutkia rouvan röntgenkuvia. Yhteispäivystykseen tarvittaisiin ehdottomasti lisää henkilökuntaa ainakin iltaisin ja viikonloppuisin.

Uutena omaishoitajana olen törmännyt myös kotihoidon ongelmiin. Hämeenlinnassa kotihoitoa saavat vain yli 65-vuotiaat sairaalasta kotiutetut. Kuitenkin moni nuorempikin toipuja kaipaa jotain apua selvitäkseen yksin pitkän päivän kotona. Muutama kotisairaanhoitaja tai kotiavustaja tarvittaisiin myös alle 65-vuotiaita potilaita varten.

Tällaista siis kuuluu meille tällä hetkellä. Taivaan Isän apua tarvitaan niin jalan paranemisessa kuin potilaan mielialan nostamisessa. Omaishoitajan tärkein työkalu on rakkaus ja kärsivällisyys...

Kommentoi kirjoitusta.

Jo joutui armas aika

Lauantai 5.6.2010 klo 23:04

 

syreeni1.jpg

Suvivirsi on laulettu ja oppilaat saateltu kesälomalle. Sain eräältä tytöltä lahjaksi pienen aforismikirjan, jonka nimi on ”Onni”. Siinä on paljon viisaita ajatuksia, joista haluan poimia tähän muutaman.

Onnellisen elämän salaisuus ei ole siinä,
että tekee sitä mistä pitää,
vaan että pitää siitä mikä on tehtävä.
Tuntematon

Käytä lahjojasi.
Metsät olisivat hyvin hiljaisia,
elleivät siellä laulaisi muut kuin kauneimmin laulavat linnut.
William Blake

Elämä on kuin soittaisi viulua julkisesti
ja opettelisi tuntemaan instrumenttinsa soittamisen myötä.
Samuel Butler

Älä odota olevasi onnellinen nauraaksesi.
Saatat kuolla ilman että olet koskaan nauranut!
Jean de la Bruyère

Kiviröykkiö lakkaa olemasta kiviröykkiö sillä hetkellä,
kun sitä tarkastelee ihminen,
jolla on sisimmässään kuva katedraalista.
Antoine de Saint-Exupéry

Olen entistä vakuuttuneempi siitä,
että se olemmeko onnellisia tai onnettomia
riippuu pikemminkin tavasta,
jolla kohtaamme elämän tapahtumia
kuin itse tapahtumien laadusta.
Wilhelm von Humboldt

Elä niin,
että muistosi ovat osa onneasi.
Tuntematon

Onnea ja iloa alkaneeseen kesään!

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lakialoite lasten puolesta

Keskiviikko 7.4.2010 klo 20:21

Päivi Räsänen jätti eilen lakialoitteen, jossa ehdotetaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusten tiukentamista. Toivon todella, että lakialoite menee läpi ja saa laajan kannatuksen eri puolueryhmissä. On korkea aika tiukentaa yleistä oikeustajua vastaan olevaa hämmästyttävän lievää ja epäyhtenäistä lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten lainsäädäntöä. Rikoksentekijä selviää usein vain sakoilla. Ehdollinen on selvästi yleisin rangaistus ja vankilatuomioita annetaan harvoin.

Valtakunnansyyttäjänvirasto ja useat oikeusoppineet  pitävät lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettavia rangaistuksia liian lievinä. Myös yleinen oikeustaju puoltaa ankarampia rangaistuksia. On järkyttävää lukea tuomioiden perusteista, että ”käytetty väkivalta oli verrattain lievää”. Rangaistus on aina viesti rikoksen vakavuudesta ja tekijän syyllisyydestä. Oikeudenmukaisella ja tarpeeksi ankaralla tuomiolla on tärkeä merkitys myös uhrin toipumiselle, sillä usein lapsi kokee itse olevansa syyllinen ja vastuussa tapahtumista.

Lakialoitteessa esitetään rangaistusten koventamista siten, että lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä säädettävä minimirangaistus olisi yksi vuosi vankeutta. Lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettava minimirangaistus olisi kaksi vuotta vankeutta.

Sosiaalisen median avulla seksuaalisesti kieroutuneiden aikuisten turhan helppo saada yhteys kotona yksin oleviin lapsiin. Samalla kun lainsäädäntöä tiukennetaan, on syytä tehostaa myös nettikasvatusta ja vanhempien valvontaa siinä, mitä lapset vapaa-ajallaan tekevät.



Kommentoi kirjoitusta.

Perhepolitiikkaa tarvitaan

Tiistai 6.4.2010

KD:n uuden perhepoliittisen ohjelman tavoitteena on lainsäädännön ja kunnallisen päätöksenteon avulla tukea suomalaisia perheitä. Haastetta riittää niin työn ja perheen yhteensovittamisessa, opiskelijavanhempien asemassa, adoptiovanhempien oikeuksissa kuin perheväkivallan ehkäisemisessä.

Viime aikoina on käyty keskustelua yhteiskunnan ja kodin roolista lasten kasvatuksessa. On todettu, että päävastuu lasten kasvatuksesta ei ole yhteiskunnalla tai koululla, vaan kodilla ja perheellä. Kuitenkaan kaikki vanhemmat eivät kykene kantamaan sitä vastuuta, joka heille kuuluisi. Monet nykyperheet voivat huonosti ja silloin eniten kärsivät juuri lapset. Tarvitaan perhepolitiikkaa, joka tukee avioliittojen kestämistä ja vanhempien mahdollisuutta sovittaa yhteen eri elämäntilanteiden ja vanhemmuuden haasteet.

Perheessä luodaan ihmisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin perusta. Mikään viranomais- tai palvelujärjestelmä ei voi korvata perhettä kasvattajana ja hyvinvoinnin tuottajana. Jos perhe ei suoriudu sille kuuluvista tehtävistä, yhteiskunta ei pysty suurillakaan panostuksilla korjaamaan kaikkia syntyneitä vaurioita. Perheen tärkeä arvo on tunnustettava myös yhteiskunnallisesti. Siksi tarvitaan perhepolitiikkaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Sairauksien hoidosta ennalta ehkäisyyn

Maanantai 22.3.2010 klo 22:36

Olin viime viikolla kokouksessa uudessa ja hienossa terveyskeskuksessamme. Terveyden ja toimintakyvyn lautakunta piti keskiviikkona yhteisen seminaarin terveyskeskusliikelaitoksen johtokunnan kanssa. Seminaarin teemana oli perusterveydenhuollon kehittäminen Hämeenlinnassa.Siinä työtä riittääkin...

Terveyskeskusliikelaitoksen toimitusjohtaja Risto Mäkinen  kuvaili tyypillistä vastaanotolle saapuvaa potilasta: keski-ikäinen nainen, jolla on ylipainoa, kakkostyypin diabetes, särkyä, unettomuutta ja masennusta. Todennäköisesti potilas lähtee vastaanotolta mukanaan särky- tai unilääkeresepti. Sopii kysyä, saavutettiinko lääkärikäynnillä mitään  terveyshyötyä.

Terveyskeskukset on aikanaan perustettu edistämään kansalaisten terveyttä, mutta vuosien varrella toiminta on yhä enemmän muuttunut sairauksien hoitamiseksi ja oireiden lievittämiseksi. Terveyskeskusten tehokkuutta mitataan hoitosuoritteiden määrällä, kun oikeampaa olisi mitata tuotettua terveyshyötyä. Ennalta ehkäisevä työ hautautuu korjaavan työn alle ja pieni vakioasiakkaiden joukko kuluttaa suurimman osan resursseista.

Hämeenlinnan terveyskeskusliikelaitos on oikeilla jäljillä suunnatessaan katseen kohti terveyshyödyn tuottamista. Tavoitteena tulee aina olla potilaan terveyden lisääminen. Tärkeintä on vahvistaa asiakkaan omaa roolia terveytensä vaalijana. Painopistettä on vihdoin siirrettävä sairauksien hoidosta niiden ennalta ehkäisemiseen. Pitäisiköhän tästä lähteä lenkille...?

 

Kommentoi kirjoitusta.

Varjele vakainen Luoja

Keskiviikko 24.2.2010 klo 0:25

kalevala.jpgTänä vuonna vietämme Kalevalan juhlavuotta. Suomalaisten kansalliseepos täyttää 175 vuotta Kalevalan päivänä 28.2.2010. Kalevalan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1835. Elias Lönnrot kokosi runokokoelman niistä kansanrunoista, joita hän merkitsi muistiin runonkeruumatkoillaan Suomessa sekä Vienan ja Aunuksen Karjalassa. Lönnrot antoi kokoelmalle nimeksi ”Kalewala  taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista”.

Muinaissuomalaiset eivät tunteneet kirjoitusta, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista.

Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan  ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja. Tapahtumat päättyvät kristinuskon  tuloon.

Kalevala on poikkeuksellinen teos sikäli, että sillä on ollut tärkeä rooli suomalaisen kansallistunteen luojana ja se on vaikuttanut laajasti taiteisiin ja tieteisiin, Kalevalalla on edelleen vaikutusta nykysuomalaisen ajatteluun ja mielikuviin. Näin on niidenkin kohdalla, jotka eivät ole Kalevalaa koskaan lukeneet ja joita eepos ei erityisesti edes kiinnosta. Kalevalaiset ihmiskohtalot ja -tyypit eivät ole vieraita tämän päivän Suomessakaan. Lemminkäinen on häikäilemätön sankari ja naistenmies. Kullervo  on  kaltoin kohdeltu orpolapsi, josta ei julman lapsuuden takia koskaan kasva kunnollista ja onnellista ihmistä.

Kalevala sisältää arvokasta tietoa suomalaisten ja karjalaisten vanhoista uskomuksista ja myyteistä. On mielenkiintoista havaita, että pakanuuden ajan suomalaisillakin on aavistus kaiken yläpuolella olevasta Jumalasta, joka on luoja ja maailmankaikkeuden ylläpitäjä. Kalevalan 43. runoon sisältyvä Väinämöisen rukous on  yhtä ajankohtainen tänään kuin kerran savupirtissä laulettuna:

Anna luoja, suo Jumala
anna onni ollaksemme.

Hyvin ain’ eleäksemme,
Kunnialla kuollaksemme.

Suloisessa Suomenmaassa
Kaunihissa Karjalassa!

Varjele, vakainen Luoja
Kaitse, kaunoinen Jumala,

Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna,

Aina yöllisnä tukena,
Päivällisnä vartiana.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Lasten ja nuorten pahoinvoinnista hyvinvointiin

Keskiviikko 3.2.2010

Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Moni miettii, mistä ihmeestä kasvava pahoinvointi johtuu ja mitä sille voitaisiin tehdä. Miksi Jesse lyö kavereitaan jo päiväkodissa? Miksi lukiolainen surmaa luokkatovereitaan? Miksi nuoret tytöt ahdistuvat ja masentuvat?

Lasten ja nuorten pahoinvointi heijastanee yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä. Maailman tuska ja perheiden monitahoiset ongelmat siirtyvät aikuisista lapsiin. Väärillä esikuvilla ja vaikutteilla on suuri merkitys. Kuitenkin tärkeintä on se turva tai turvattomuus, jota lapsi ja nuori saa kokea omassa lähipiirissään kotona ja koulussa. Perusta tulevalle psyykkiselle hyvinvoinnille - tai pahoinvoinnille - luodaan jo varhain lapsuudessa.  Jokaisen lapsen tulisi saada rakkautta ja rajoja kotona, hyväksyntää kaveripiirissä ja onnistumisia koulumaailmassa. Aina asiat eivät kuitenkaan mene näin.

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan psyykkiset ongelmat ovat yllättävän yleisiä jo alle kouluikäisillä. Suurinta osaa lasten ja nuorten masennuksista ei osata tunnistaa riittävän ajoissa ja ne jäävät vaille hoitoa. Silti psykiatrista sairaanhoitoa saavien lasten ja nuorten määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alkuun verrattuna.  On pysähdyttävää, että viidesosa suomalaisista nuorista sairastaa masennusta ja itsemurha on alle 25-vuotiaiden yleisin kuolinsyy. Kuitenkin vain murto-osa nuorista ahdistus- ja depressiopotilaista on hoidon piirissä.

masentunut_nuori.jpg


Vuoden 2008 alussa astui voimaan uusi lastensuojelulaki. Lain tavoitteena on siirtää lastensuojelutyön painopistettä varhaiseen tukeen ja ongelmien ennalta ehkäisyyn. Hyvä työväline on Hämeenlinnassa laadittu lastensuojelusuunnitelma. Suunnitelman mukaan Hämeenlinnaan tulee saada riittävästi matalan kynnyksen palveluita.  Samoin todetaan, että kouluilla annettavaa tukea on syytä lisätä ja tehostaa. Varhaisvaiheen palvelujen puutteesta seuraa vaikeutuvia ongelmia, kiireellisiä kodin ulkopuolelle sijoittamisia ja kalliita huostaanottoja. Tavoitteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun kehittäminen ja laaja-alainen yhteistyö varhaisen tuen järjestämisessä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Toivottavasti nämä hyvät suunnitelmat ja tavoitteet eivät jää vain paperille. Ennaltaehkäisy vaatii rahaa, mutta ongelmien korjaaminen monin verroin enemmän. On arvioitu, että yhdenkin nuoren syrjäytyminen työuralta ja elämästä  maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Inhimillisiä kärsimyksiä ei voi rahassa mitata.

Jokaisen on hyvä tietää, että on olemassa monia lapsen psyykettä suojaavia ilmaisia tekijöitä. Lasta ja nuorta auttaa, jos lähipiirissä on ainakin yksi läheinen,  turvallinen ja hänestä aidosti kiinnostunut aikuinen. Tällainen turvallinen aikuinen voi olla kuka tahansa meistä.

Kommentoi kirjoitusta.

Tekoja tarvitaan

Tiistai 19.1.2010 klo 23:18

 

tekoja_ihmisarvon_puolesta.gif

Uusi vuosi alkoi lohduttomilla uutisilla Haitin maanjäristyksestä. Katastrofi iski rutiköyhään maahan, joka ei olisi tarvinnut enää yhtään lisää ongelmia. Maanjäristys tällaisessa maassa saa aikaan järkyttävät mittasuhteet.

Haitin tasavalta on noin yhdeksän miljoonan asukkaan valtio Karibianmerellä.  Haitia vaivaavat muun muassa ruokapula, rikollisuus, puutteellinen koulujärjestelmä ja olematon terveydenhoito. Korruptio, diktatuuri ja luonnonkatastrofit ovat tuhonneet maan talouden. Tällaista tragediaa Haiti ei kuitenkaan ennen ole kokenut. Jopa kolmasosa maan väestöstä on välittömän avun tarpeessa menetettyään kotinsa ja kaiken omaisuutensa.

Jokainen suuronnettomuus osoittaa, että lähimmäisyyttä ja auttamisen halua on vielä jäljellä. Apua voi antaa useiden eri järjestöjen kautta. Kuluvalla viikolla SPR suorittaa lipaskeräyksen täällä Hämeenlinnassa. Avun tarve Haitissa ei lopu maanjäristyksen jälkien korjaamiseen. Maa tarvitsee ohjausta, tukea ja apua vielä vuosien, kenties vuosikymmenten ajan.

Haiti on kovin kaukana Suomesta, eikä onnettomuudessa kuollut tai loukkaantunut yhtään suomalaista. Sen takia katastrofi ei ehkä kosketa meitä yhtä läheltä kuin Aasian tsunamionnettomuus viisi vuotta sitten. Kuitenkin myös jokainen haitilainen on arvokas ihminen, jonkun omainen, jollekin tärkeä. Inhimillisyys kutsuu meitä auttamaan. Nyt.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Mitä sinulle toivoisin

Keskiviikko 30.12.2009 klo 9:24

happy-new-year-fireworks.jpg Vuoden vaihteessa on tapana toivottaa Hyvää Uutta Vuotta. Ei sanassa ”hyvä” ole mitään vikaa, mutta kovin paljoa se ei kerro siitä, mitä toiselle oikeasti toivoo. Löysin hyllystäni Jörg Zinkin vanhan kirjan ”Mitä sinulle toivoisin”. Siinä on asioita, joita toivon niin itselleni kuin Sinulle uuden vuoden alkaessa. Tässä joitain helmiä kirjan ajatuksista:

”Mitä sinulle toivoisin?
En toivo sitä,
että olisit kaunein puu maan päällä.
En sitä, että vuodesta vuoteen
kaikilla oksillasi loistaisi kukkia.

Vaan että joskus, johonkin oksaan
puhkeaisi kukka,
että joskus syntyisi jotain kaunista,
että rakkauden sana joskus tavoittaisi
jonkun sydämen.

Toivon, että eläisit lähellä taivasta
ja vahvasti sidottuna maahan
ja että katsoisit yhä uudestaan ylöspäin,
sinne missä ovat latvat ja taivas.

Toivon sinulle ystäviä,
avuliaita, häiritseviä,
niitä joita tarvitset tai
jotka tarvitsevat sinua.

En toivo sinulle elämää,
jossa ei ole vaivaa ja haasteita.
Sen sijaan toivon,
ettei elämäsi valu tyhjiin.
Toivon sinulle
kätten ja sydämen voimaa.

Ja toivotan sinulle,
eräällä vanhalla sanalla
toivotan sinulle ”siunausta”,
sitä että vilja kasvaa aurasi jäljessä,
ruumiin ja sielun leipä,
ja että olkien lomissa
aina vilkkuu kukkia. ”

Onnea ja siunausta uuteen vuoteen!

Teija

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Joulumuistoja Thaimaasta

Tiistai 22.12.2009 klo 0:06

Mieleenpainuvimmat  joulumuistoni liittyvät Thaimaahan, jossa olen viettänyt kahdeksan joulua elämästäni. Vaikka maassa ei ollut lunta eikä järvi jäässä, eikä pääskykään pitkän matkan päässä, niin lämmin henkäys kävi kesäsäässä ja toi joulun tropiikkiin asti.

Bangkokin suomalaisten joulu alkaa Kauneimmat Joululaulut -tilaisuudesta, jonka luterilainen kirkko järjestää aina ensimmäisenä adventtina. Tapahtuma kokoaa yhteen suomalaisväestön Aurinkomatkojen oppaista ja suomalaiskoulun opettajista suurlähettilääseen saakka. Yhdessä lauletaan tippa silmässä rakkaita joululauluja ja mielet valtaa hetkeksi haikeus.

Joulu 1 pieni.jpg

Joulukuun alussa Bangkokin keskusta puhkeaa upeaan juhlavalaistukseen. Thaimaan kuninkaan syntymäpäivää vietetään 5.12. ja sen kunniaksi pääkadut ovat valo- ja kukkamerenä. Suomalaisten on hauska ajatella, että koko komeus juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää.  Joulua ja uutta vuotta kohden mentäessä valot vain lisääntyvät.

Thaimaan suomalaisella koululla jouluvalmistelut alkoivat varhain. Askarreltiin enkeleitä ja tonttuja, harjoiteltiin jouluohjelmia ja valmistauduttiin koulun joulujuhlaan. Juhlat pidettiin usein ulkona pihamaalla, ja pimeässä illassa kynttilät ja joululaulut levittivät lämmintä tunnelmaa myös uteliaaseen naapurustoon. Vihreälle nurmelle oli paimenten hyvä sytyttää nuotionsa, ja palmujen välistä loisti joulun tähti yhtä kirkkaasti kuin silloin ensimmäisenä jouluna.

Joulu 2 keskikoko.jpg

Joulunpyhät vietin yleensä Siaminlahden  rannalla Huahinissa, jossa sijaitsee lähettien lomakoti. Aattoillan kansainvälisen ohjelman jälkeen me suomalaiset lähdimme usein kävelemään meren rannalle. Suuren tähtitaivaan alla lauloimme suomalaisia joululauluja aaltojen säestyksellä. Jostain syystä Sylvian joululaulu kosketti aivan erityisesti: ”Sä tähdistä kirkkain nyt loisteesi luo sinne Suomeeni kaukaisehen ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, sä siunaa se maa muistojen…”

Joulun tähdet tuikkivat yhtä kirkkaasti niin Thaimaassa kuin täällä Suomessa. Ne tuikkivat ilman meidän ansiotamme ja vaivannäköämme. Joulun sanoma on yhtä ajankohtainen niin tropiikissa kuin täällä Pohjolassa, niin perheen kanssa kuin yksin jouluaan viettävälle:  ”Teille on syntynyt Vapahtaja!”  Siinä on aihetta joulun iloon.

Joulu 6 pieni.jpg

Hyvää joulua kaikille ja siunausta uuteen alkavaan vuoteen!

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Adventin ajatuksia

Sunnuntai 29.11.2009

Ensimmäisestä adventista alkaa jouluun valmistautuminen. Latinankielinen sanonta adventus Domini, Herran tuleminen, tarkoittaa Kristuksen syntymistä ihmisten keskelle. Adventti on suomalaisessa juhlaperinteessä vuosi vuodelta yhä tärkeämpi juhla. Ensimmäisen adventin Hoosianna -jumalanpalvelukset ja kolmannen adventin Kauneimmat Joululaulut täyttävät kirkot ääriään myöten.

Adventti korostaa uuden alkamista ja siksi uusi kirkkovuosi alkaa adventista. Uutta ei tarvita vain kaupungin palvelurakenteissa, vaan myös meidän omassa elämässämme. Adventin tehtävä on rohkaista meitä uuteen alkuun.

Adventin aika merkitsee monelle yhä lisääntyvää kiirettä: siivoamista, leipomista, lahjojen hankkimista, korttien kirjoittamista, läheisten ja kaukaisten muistamista. Adventin hengelliseen olemukseen sisältyvä paasto haastaa meitä kuitenkin luopumaan turhasta ja keskittymään olennaiseen. Tärkeimmät asiat jäävät usein kaiken tärkeän varjoon. Adventin violetti väri kertoo adventinaikaan kuuluvasta katumuksesta ja parannuksesta. Siihen lienee aihetta itse kullakin.

Adventin valo taistelee ympäröivää pimeyttä vastaan. Samaan aikaan kun luonnossa valo vähenee, adventin valot lisääntyvät. Synkän syksyn ja synkkien talousuutisten keskellä saamme odottaa joulun sanomaa, joka on tänään ajankohtaisempi kuin ehkä koskaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Sitä Valoa kohti saamme pimeyden keskellä vaeltaa.

adventtikynttilt.jpg

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhustenhuoltoseminaarin antia

Perjantai 30.10.2009 klo 16:57

Hämeenlinnan kristillisdemokraattien tällä viikolla järjestämä vanhustenhuoltoseminaari Voutilakeskuksessa oli täynnä painavaa asiaa.

Vieraaksi saapunut kansanedustaja Tarja Tallqvist toi omaan persoonalliseen tyyliinsä esiin ajatuksiaan vanhustenhuollosta, niin lähihoitajana dementiakodissa kuin kansanedustajana eduskunnassa. Tallqvist haastoi päättäjiä ottamaan vakavasti vanhusten tarpeet, mutta suuntasi katseen myös meihin itse kuhunkin. Jokainen voi tehdä enemmän jonkun lähellä asuvan vanhuksen puolesta. Hyvän huomenen toivotus naapurille voi olla vanhuksen ainoa keskustelu koko päivän aikana.

Palvelujohtaja Satu Ala-Kokko puhui laitoshoidon tilanteesta Hämeenlinnassa. Suurin ongelma on se, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja rekrytointi on koko ajan entistä vaikeampaa. Varsinkaan sijaisia ei tahdo saada millään, vaan ollaan opiskelijoiden ja eläkeläisten varassa. He tulevat, milloin pääsevät – tai sitten eivät pääse. Silloin vanhus ei ehkä koko päivänä nouse ylös sängystään.

Koskettavimpia olivat omaisten puheenvuorot. Omaishoitajana toimiminen on raskasta, mutta vielä raskaampaa on ollut nähdä omaisen jäävän ilman hoitoa laitoksessa. Toimintakyky ja lihaskunto on rapistunut alta aikayksikön, kun henkilökunnalla ei ole ollut aikaa kävelyttää vanhusta tai nostaa edes istumaan.

Seminaarissa tuli selvästi esille, että vanhustenhuollossa oleellisinta on riittävä hoitajien määrä. Muuten vanhus on heitteillä, olipa hän sitten kotona tai laitoksessa. Tähän realiteettiin sopii kovin huonosti Hämeenlinnan kaupungin tavoite vähentää henkilökuntaa myös vanhustenhuollosta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »